torstaina, kesäkuuta 06, 2013

Madeleinen häiden aiheuttama kiihko suomalaisissa naisissa




    •    Ruotsin hovin mukaan prinsessa Madeleinella 
oli etuoikeus ajaa bussikaistaa

Miksi porvariaatteen kannattajille aatelisten etuoikeudet ovat itsestäänselvyys ja ihailun kohde - mutta homojen ja köyhien perusoikeudet ovat pelottava ajatus?


Miksi homoseksuaalien onni  aiheuttaa vielä ihmisissä ahdistusta?

Vaikka homot haluavat nyt noudattaa jopa heterostandardeja  avioliitorituaaleissa.


Miksi loiseläjien ja maavarkaitten perilliset eli  aatelisten häät esitetään ihailtavana, nämä prinsessähäät jonkinlaisena ihmisen täyttymyksen esikuvana - vaikka aateliset Ruotsissa ovat yhä yhteiskunnan syöpäläisiä, valtion elättejä heidän keinotekoisen elitistisen elämäntapansa ihailemiseksi?


Kuinka onnen ehdot
on meille ohjelmoitu tässä kilpailukulttuurissa, joka ihailee  äärimmäisiä hierarkiakulttuuria?
Onnen määreillä on monia uhkia.

Heteroseksuaalisuudella ja heterokristillisyydellä on perusteltu "menestyminen", kelpaavuus ja "onnellisuus", onnen saavuttaminen avioliitto sen ehtona ja kaikki kateuden alkeet kapitalistisen motivaation ja uhrautumisen perusteina.
"Menestynyt ja vakiintunut" tarkoin määritellyillä tavoilla.
Määritelmät tuovat onnen?
Vai määrittelijoiden pitäminen tyytyväisinä tuo toivoa?


Jos muut ovatkin onnellisia ”erilaisina” näiden heteroehtojen ja yleensäkin seksuaalisuuden ehtojen ulkopuolella 
 
niin konservatiivisten ihmisten yhtenäiskulttuurin ehtojen täyttämisen ja materialismin ylityöhulluudella kilpaileva, uhrautuva ja vertaileva, standardeille perustuva suggestioidentiteetti järkkyy pahasti.

Varmuus identiteetin ja onnen ehdoista näyttää järkkyvän jos "ne erilaiset" julistavat onnea ilman samaa alistumista porvariarvoille.
Homo tai vasemmistolainen.

Siis kaikki se alistuminen ja samanmukaistuminen, jota koulu, media ja kirkko ovat meille saarnanneet ”arvoina” (eli porvarillisina ehtoina), "ihmisyyden" ehtoina eli kriteereinä ”tavoiteltavan” hyväksynnän saavuttamiseksi  - on kiinteästi yhteydessä koskemattoman ja "esikuvallisen" eliitin ihailuun, kunnioittamiseen. Häiriöttömän hierarkian ideologiaan.
Homojen kirkkoavioliittohekuma on pyrkimys saavuttaa hyväksyntää ja imitoida heteroiden onnen konventioita.

Eihän siinä sinänsä mitään pahaa tässä imitaation kulttuurissa, jossa muoti imitaatiohegemonian kruununa on niin ihailtua.


Kirkkoavioliitto on status.
Kapitalistinen Saavutus. Epästatuksesta irtipääsemistä statusjärjestelmän määritelmäkenttään.

Media korostaa statustavoitteitten saavuttajia "onnistujiksi" - onnistujia, kuin satujen ihmeolentoina.

Heteroavioliitto on selvästi nostettu onnen ehdoksi kulttuurimme ohjelmointikoneistossa, jotta ihmisiä motivoitaisiin avioliittoon ja kokemaan siitä ylpeyttä statuksen ja onnen automaattisena nousuna.

Median manipulaation todellinen olemus esittäytyy selvästi kun paljastuukin, että joku esikuva ei olekaan ollut onnellinen:
esikuva tekee julkisen synnintunnustuksen (täsmälleen kirkkokulttuurin  mukaisesti) ja vannoo uuden valan median kautta kulttuurimme arvoille ja ehdoille tukeakseen kulttuurin hierarkiakäsityksiä - vaikka ei itse niitä  voi toteuttaa. Siten häntä pidetään todisteena arvojen "aitoudelle" vaikka hän ei voikaan hierarkiaa korostavia arvoja toteuttaa.
  • Tärkeintä hierarkisessa kulttuurihegemoniassa on siis vala, alistuminen ja harhan ylläpitäminen.
Onnistumisen saavuttamattomuutta voi järjettömästi esittää tässä kilpailuyhteiskunnan mallissa jopa "tavallisen" yksilö motivaattorina, idolien ihailuna.
Ideologiamme on pahasti tärähtänyt.


Madeleinen häiden aiheuttama kiihko 

suomalaisissakin naisissa on osa tätä suggestiojatkuvuutta statusta tuottavasta seksuaalisuudesta ja avioliiton satusmerkityksestä.

Tietysti oikeistolaisen materialistinen mieli ja ideologia on joustava näennäisenä muutoksena:

homojen heterojen häitä matkivista häistäkin muokataan kiihkeästi heterostatusta tuottavaa seksuaalisuutta heterostandardien imitaation mukaisesti heterostandardien jatkuvuuden varmistamiseksi ja hierarkiakulttuuria vartioivien pappien hallussa olevana alueena,
jotta porvarillinen suggestiokulttuuri hierarkian tuottamasta ”varmistetusta” onnellisuudesta hierarkiaan asettautumisena onnen imitoimisen ja materialistisen todistamisen ”sosiaalisilla” standardeilla mm. ”kuninkaallisista häistä jokaiselle heterostandardeja toteuttavalle” pysyisi kasassa.  Kirkkohääthän ovat vain aatelisten valtaa julistavien rituaalien matkimista ”jokaisen pikkuporvarin oikeutena” ja uskontunnustuksena eliitille.

Homojahan ei nyt hyväksytä sinänsä erilaisuuden ja vapauden vuoksi
vaan koska homot haluavat matkia heterohierarkiaa ja heterostatuksen ehtoja.

Voidaan sanoa, että homoja palkitaan nyt matkimisesta aidon hyväksymisen sijaan kirkossakin, koska homot anelevat kirkolta siunausta heteroporvarien tapaan.
Homoseksuaalit ovat nyt hylkäämässä homokulttuurille aluksi sopntaanisti muodostuneen seksuaalisen vapauden, jossa monogamia ei määritellyt parisuhdetta ja seksuaalisuutta vaan rakkaus.

Homofobia ja ksenofobia ovat oman sosiaalisen elinpiirin ristiriitojen epätoivoista torjuntaa.
Konservatiivit eivät voi havaita nyt homojen alistuvaa matkimistendenssiä avioliitoissa vaan konservatiivit vanhakantaisesti nojautuvat pelon kulttuuriin.
Elastinen porvarillisuus katsoo vain vallan kulttuuria ja homojen anelu heteroavioliiton ihailusta osoittaa näin vallan ja hierarkian kulttuurin valtaa.
Oman kulttuurin jäykkien ja ylhäältäpäin määriteltävien onnenehtojen kulttuurisosiaalista tukemista hyvin porvarillisesti.
  • Tavallaan voidaan nyt sanoa, että homot yrittävät nyt maastoutua heterojen joukkoon omaksumalla hyvin jäykän ja perinteisen eliitin ohjaileman porvarillisen avioliittostatuksen, heterostandardin yhteisön siunaamasta ja ennenkaikkea valvomasta avioliitosta.

    Materialistisen kulttuurin hyväksymisellä homot hyväksyvät nyt avioliiton porvarillisuuden korkeaveisuksi.

Homot haluvat rituaalisesti todistaa olevansa epähomoja, ei-erilaisia, standardisoitavia, porvarihierarkiaa kunnioittavia. Tosi porvareita.

Kuinka tarpeellinen on porvarillinen fantasia heterostandardien, ohjatun ihmismallin, ohjatun onnenkuvan ja materialismin onnea tuottavasta merkityksestä tiukan hierarkian luomisessa?
Kuinka tärkeä on vannoa hierarkian nimiin joka korostaa statusta  sinua eniten määrittävänä asiana? 

Eli kuinka todellisuus täytyy määritellä statuksen mukaan, joka määrittelee kaiken: identiteetin ja onnen.

Elämme ideologiassa, joka on luonut harhan, ettemme elä ideologiassa.
Tämä on yksi konventionaalisita porvariiidentiteetin harhoista: luodaan vain ihailun ja kateuden kohteita hajottamaan solidaarisuutta ja tasa-arvoa.
Eliitti esitetään yleisen onnenkäsityksen ehdoksi.Onnen unelmaksi.
Näin tavallinen ihminen saadaan harhautettua kokemaan onnen mahdollisuuksia äärimmäisen ryöstön ja epäonnenkulttuurissa jopa itsehalveksunnan kautta:
 ihailemalla eliittiä tavallinen ihminen kokee "mahdollisuuksia" ja tukee samalla systeemiä, joka tuhoaa ihmisten mahdollisuuksia ja elinehtoja eliitin ehdoilla.
Tietysti eliitin päämäärän mukaan eli tuloerojen kasvattamiseksi.
  • Porvarillisuuden ydinfantasia on syövyttävä paradoksi:

    sisäinen onni on määriteltävä ulkoisen onnen eli hierarkisesti määriteltävien statusten kautta.
Yhteisön funktio on tässä statusuniversumissa ennenkaikkea valvonnassa eikä tukemisessa.

Vaikka kouluissa monet opettajat luulevat olevansa poliittisesti neutraaleja niin Suomessa koulun arvomaailman on rakennettu tiukasti oikeistolaisen maailmankuvan ohjelmoinnin mukaan; vaikka opettajat vaativat oppilaita olemaan toisilleen "reiluja ja kilttejä" silti opettajat korostavat onnen ehtona turhaa kilpailukulttuuria, massiivista materialistista vertailua ja saavutuksia eliitin sanelemilla ehdoilla.
Opettajat kannustavat oppilaita näkemään toiset uhkana:
yhteiskuntaa ei esitetä kouluissa yhteistyön yhteiskuntana.

Avioliittoa mainostetaan omituisella tavalla epäitsekkääksi urotyöksi ja ihmisen korkeimmaksi tarkoitukseksi vaikka ihmiset haluavat siinä kopioida itseään ylpielläkseen savutuksillaan ja yhdessä avioparina nostaa omaa sosiaalista ja eriytynyttä asemaansa omaksi kunniakseen ilman yhteisön merkitystä.
Ruotsin aateliset ja aatelipapisto kielsivät Suomessa perinteisen yhteisöasumisen ja lasten yhteisöllisen kasvattamisen.
Tämä statuskamppailun korostaminen avioliiton hierarksiesti ja materialistisesti märiteltävinä määreillä oli tärkeimpiä pakkokeinoja suomalaisen sosiaalisen kulttuurin ja yhteisöidentiteetin tuhoamiselle - ja suomalaisen depression synnyttämiselle.
Kolonisaatiossa alistaminen edellyttää ihmiset tuntemaan voimattomuutta,  pakottamista halveksimaan omaa kulttuuriaan ja ihmiskuvaansa.
Ja etismään kiitosta eliitiltä.
Tätä on nykyisen porvarisuomalaiseksi itsensä lukevan erittäin vaikea käsittää että mm. yhteisöllisyyden ja perheen käsitteen ei tarvitse keskittyä materialistisesti eriytyvälle avioliitolle.





Harvinainen kirjoitus Hesarille mutta  analyysi yhteiskunnan hierarkian järjestelmällisistä ja ideologisista ehdoista, jotka tuottavat yhteiskunnallista vihaa puuttuu aina oikeistolaisissa yhteiskunnan ihmettelyistä.



   II

Mitä yhteistä on Madeleinen häillä ja keskitysleirien kultahampailla

  • Yksi suomalaispari ja natsiministeri Ribbentropin lapsenlapset Madeleinen häihin   - IS
 
Ribbentrop-sopimus takasi Ruotsille ennennäkemättömän vaurauden kauppasopimuksina natsi-Saksan kanssa.

Ruotsille maksettiin kuulalaakereista ja maailman parhaasta rautamalmista, tykkiteknologiasta sekä insinöörien avusta mm. keskitysleireiltä "löydetyillä" kultahampailla. Mustalaisten, puolalaisten, juutalaisten, homojen, vapaamuurareiden, totisten vastarintakristittyjen hampailla ja sukukoruilla.
Myöskin Puolan kansalta varastettu keskuspankin kultavaranto meni kokonaisuudessaan Ruotsiin ehkä Sveitsin kautta. Silti ruotsalaiset tiesivät mistä varallisuus tuli. Suurin osa kirjallisista sopimuksista 1930-luvulla NSDAP:n kanssa on tuhottu. Luultavasti sveitsiläisten pankkivirkailijoiden toimesta ja Ruotsin pyynnöstä. 


Ruotsalaisen moraalikeikailun ja ylemmyyskompleksin takana on synkkä peitelty historian torjunta. 
Ruotsalaisten historiantuntemus on järkyttävää. Et yskinkertaisesti voi jutella edes "Ruotsi-Suomen" historiasta tavallisen ruotsalaisen kanssa.

Tieto on valtaa.
  Tiedostamattomuus on täydellistä valtaa kansasta.




 Hyvästä perheestä

 




    •    Ruotsin hovin mukaan prinsessa Madeleinella 
oli etuoikeus ajaa bussikaistaa

Esikuvia vaikka väkisin medin voimalla,
eliitin perinteisin peruste

    •    Victoria vai Madeleine, 
kumpi on enemmän miesten mieleen?   - Me Naiset





Jyrki Katainen ylisti tuomittua miestä:

  •  "Hän on luotettavin tuntemani henkilö" - IS. 

Hyvien veljien uskollisuus ylittää lain ja järjestyksen sillä eliitin ainoa velvoite on uskollisuus muulle eliitille.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288571457011.html





 *  Lisäys


Ei tämä todellakaan ole (prinsessa)leikkiä, tämä on politiikkaa.

Elitismi on aina politiikkaa.

Ja kun tosiaan ihannoidaan kahden suvun kaupasopimusta eli eliitin avioliittoa, niin ihaillaan takaisin brutaalia luokkayhteiskuntaa sitä idioottimaisesti romantisoiden.



Elitismin aakkoset - Korostettua kateuden saippuaoopperaa.


Toimittajat hakeutuvat shakespearelaiseen näkökulmaan jotta ihaliu olisi myös saalistusta ja antaisi vallan tunteita katsojalle

- tirkistelyn dramaturgialla on selvät speksit ja odotteet draamasta:

"Victoria varasti huomion - Madde sai vilkutella tovin itsekseen"

http://www.iltalehti.fi/kuninkaalliset/2013060717127579_kg.shtml


- ja:


Joillekin hyväksytty kateus on suurinta nautintoa,
julkisen kateuden count down naisille


http://areena.yle.fi/tv/1936091


Poliittisesti tärkeää samaistumisen rituaalia aateliselitismiin "uudistetussa" muodossa.







Twitteristä löydettyä 


2h
 - Raahasin perheen mukaan :n häihin. Lapsen 1. virallinen valtiovierailu tärkeimpään naapurimaahamme.




.

1 kommentti:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...


Uskokaa pois, kyllä prinsessahäille on vahva poliittinen tarkoitus:

niillä vahvistetaan oikeistolaisia fantasioita eliitin ihailun tärkeydestä.

Perinteisen oikeistolaisen näkemyksen mukaan kansan täytyy uskoa Jumalaan ja eliittiin.

Kirkon hallinnoima ja omistama "Jumala" on tae muuttumattomalle yhteiskuntajärjestykselle ilman solidaarisuutta ja kontrollia.

Tasa-arvon ja ihmisarvon määrittely on elitistisessä yhteiskunnassa moukkamaista ja turhaa. Kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi hierarkiaa, suhteita ja rahan valtaa - ilman valtion tasaavaa toimintaa.

Eliitti on tietysti etuoikeutettu Jumalan armosta ja kansan täytyy tyytyä eliitin riiston kohteena Jumalan järjestykseen.

Oikeistolainen politiikka keskittyy nyt elitistisen vallankäytön perusteluun ja ihailuun.



YLE:n hallitus on kokoomuslaisten keskustalaisten hallussa.

Täysin oikeistolainen valtaklikki, jonka vasemmisto on luovuttanut "pois". Jostain syystä. Poliittisen lahjonnan ja lehmänkauppojen kautta?

Eliitti haluaa korostaa omaa houkutustaan heikentämällä yhteiskuntasopimusta ja kasvattamalla yhteiskuntaluokkien kuilua sekä lisätä köyhien keskinäisiä konflikteja mm perussuomalaisten keinoilla.

Pelotteet ja valtion takaaman tasa-arvon heikentäminen lisäävät koskemattoman eliitin hyvinvoinnin lumoa kun oikeusjärjestelmäkin osoittaa meille kuinka selviä lahjustapauksia ja demokratian halvaannuttamista tapahtuu ilman mitään merkittävää oikeusjärjestelmän rangaistusta.


Median syöttämät eliittifantasiat ja porvari-identiteetti veronkierron ihailulla perustuvat suoraan aateliskulttuun arvoihin, jossa tavallisela kansalla ei saa olla mahdollisuuksia nousta taidoillaan menestyneeksi.

Mm Opiskelun muuttaminen kalliiksi rahalla suoritettavaksi etuoikeudeksi tuhoaa hyvinvointivaltion kehityksen.

Köyhimmät joutuvat jopa keskeyttämään lukion koulujärjestelmän laaduttoman oppikirjojen kaupallistamisen takia.

Rahan merkitystä nuoren yhteiskunta-aseman määrääjänä korostetaan koko ajan.