torstaina, tammikuuta 31, 2008

Uhrit

* päivitetty ii


Puolet HS-raadista pitää valtiota syyllisenä vuoden 1918 sotarikoksiin.

Liki puolet HS-raadin vastaajista, 49 prosenttia, katsoo Suomen valtion syyllistyneen sotarikoksiin vuoden 1918 sisällissodassa ja sen jälkiselvittelyissä. Vain 8 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei valtiota voi pitää ainakaan juridisesti vastuullisena sisällissodan aikaisista julmuuksista.
- Helsingin sanomat

Vuoden 1918 sisällissota pysyy edelleen tuoreena suomalaisten mielissä. Aamulehden teettämän tutkimuksen mukaan melkein puolet kansasta on sitä mieltä, että sisällissota jakaa edelleen suomalaiset. - HS




Rustaniuksen dokumentti "Uhrit" on ehkä selkein ja mykistävin dokumentti sisällissodasta ja Suomen Francon, Carl Gustaf Mannerheimin toimista. Vaikka suurin osa tiedosta, tapahtumien kulusta ja teloitettujen tarkasta määrästä on lakaistu määrätietoisesti historian pimentoon.


Kyllä, punaiset teloittivat aluksi muutamia valkoisia sotilasakatemian miehiä mutta valkoisten terrori oli tiukasti organisoitua ja vielä tilanteissa, jossa olivat taistelujen jälkeen voittajina, ilman sotilaallista merkitystä. Kostoa. Rituaalista häpäisyä. Psyykkistä pahan projisoimista pois oikeaoppisista. Sadismia. Naisten ja tyttöjen raiskauksia. Hurmoksellista mielivaltaa ilman selityksiä. Jumalan nimeen.

Ja kaikki tämä tapahtui ammattiupseerien valvonnassa ilman kurillisia rankaisutoimenpiteitä. Jokainen "teloitus" oli murha Suomen tuoreen perustuslain valossa.

Valtio - tai siis Svinhufvud - julisti sittemmin yleisen armahduksen Mannerheimin joukoille, ilman mitään juridisia selvityksiä. Vielä kahden vuoden jälkeen sodan loppumisesta tehtyjä murhia ei poliisi suostunut selvittämään - lainvastasesti tietenkin. Monet vanhat sukuriidat kätkettiin poliittiseksi tuomioksi. Vain punaiset olivat sotasyyllisiä, syypäitä myös heihin kohdistuneeseen väkivaltaan.

Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa kaikkia saksalaisten aiheuttamia keskitysleirikuolemia, nälkään näännyttämistä, kutsutaan selkeästi murhiksi ja harkituksi joukkotuhoksi, ja tuhoamistapahtumien määrätietoisuuden vähättelijöihin suhtaudutaan äärimmäisen jyrkästi ja jopa rikollisina mutta siihen eivät kaikki suomalaiset historiankirjoittajat ja poliitikot vielä kykene oman historiamme suhteen.

Valkoisten verikarnevaalin johdosta 25 000 murhattiin teloittamalla tai näännyttämällä. Todellisuudessa vielä lähikuukausina ehkä n.5000 kuoli vielä aliravitsemukseen ja tauteihin kotimatkalla tai kotonaan vapauduttuaan keskitysleiriltä. Eikä tässä vielä ole Viipurin "unohdettujen" uhrien määrää.

Teloitustapojen suhteen on myös historiankirjoitusta sievistelty. Oppikirjoissa on puhuttu sotilaallisen kurin osoittavista, käskyä tottelevista ryhdikkäistä kivääriteloituskomppanioista tai "puhdistuksista". Varsinkin Tampereella valkoiset olivat innokkaista hirttämään ja hakkaamaan kirveellä uhrinsa pään irti. Kirves teroitettiin uhrin nähden ennen toimenpidettä. Arkaaisen kannibalismin muinaisia rituaaleja, arkaista sadismia, "voiman sieppaamisia, voiman syömistä", ns. sivistys ei nähtävästi ole poistanut minnekään. Hirttäminenkin Tampereella tapahtui hitaalla, minuuttejakin kestävällä tukehduttamishirtolla, sätkivällä uhrilla, ei niskan murtumisella.

Rentola: Vuoden 1918 sota ei ollut kommunistinen kapina
Vuoden 1918 sota ja vallankumous olivat koko työväenliikkeen asia, ja liikkeen hajoaminen alkoi vasta näiden tapahtumien jälkeen, korosti poliittisen historian professori Kimmo Rentola sunnuntaina. "Näin ollen kyse ei ollut kommunistisesta tai bolševistisesta kapinasta, jollaisia nimityksiä näkee joskus käytettävän ulkomaisissa tutkimuksissa", Rentola sanoi Kansalaissodasta 90 vuotta -seminaarissa Helsingissä. HS.fi

Sodan taustatekijöistä harva suomalainen tietää mitään.

Yksi on selkeästi ylitse muiden: nälkä ja häpeälliset nälkäkuolemat; jos oli työtä, mitättömät palkalla piti ruokkia isonkin perhekunnan suut, raskaasta työstä varakkaiden maatalous- ja teollisuusmiesten alaisuudessa.

Kuinkahan moni suomalainen harkitsisi nyt valtiomuodon vaihtamista, jos sukulaiset alkaisivat kuolemaan nälkään?

Toimittaja Jouni K. Kemppainen on uudessa kirjassaan selvittänyt yksittäisten uhrien kohtaloita. Selväksi on arkistotiedoista käynyt se, että viranomaiset ja papit harjoittivat järjestelmällistä tietojen väärentämistä asiakirjoihin, varsinkiin kuoleman ajoituksen siirtämistä jopa vuosian päähän todellisesta teloitushetkestä. Historian kieltäminen alkoi jo tapahtumien aikana.

Uhrit-dokumentin puitteissa järjestettiin Docpoint-keskustelutilaisuuss, jossa tuli selville sekin seikka hämärretystä historiasta, että Mannerheim teki sotilasvallankaappauksen vastoin valtion poliittisten päättäjien tahtoa. Tämä pieni yksityiskohta on jäänyt sivuun historianopetuksesta tai siihen on viitattu hyvin epäselvästi. Muistan, kuinka historianopettajamme painotti pyhästi, ettei Mannerheim halunnut pahaa eikä tiennyt teloituksista. Opettajamme vakuutti myös pyhimysmäisesti, ettei vanhoja haavoja kannata avata. Että syyllisiä on turha etsiä. Syyllisille historian alkumme oli hyvin armahtavainen. Ovatko selvittämättömien kuolemien leiman alle jääneiden sukulaiset samaa mieltä unohtamisesta?


Suomalaisten johtoasema Euroopassa väkivallan, lääkeaddiktioiden ja depression suhteen ovat varmasti kiinteässä yhteydessä 1918-tapahtumiin. Ja aikaisempiin.

Fasistinen kulttuuri perustuu aina empatiakyvyn puutteeseen ja ylemmyydentuntoon. Tälläisen ihmiskuvan ihailu aiheuttaa vakavan psyykkisen taakan seuraaville sukupolville. Suomalainen virkamieskulttuuri petasi usean sadan vuoden ajan protofasistista kulttuuria salliessaan laajatkin nälkäkuolemat katovuosiana. Veroa suomalaisten oli maksettava ja empatiaa ei kuninkaalta tai keisarilta herunut "laiskoille" suomalaisille.

Isoisäni oli todennäköisesti Kekkosen kanssa kiertävässä teloituskomppaniassa. Satoja uhreja kuoppaan Santahaminassa ja muualla. Suvussamme epäempaattisuus on ollut ylpeyden aihe, empatian osoittaminen taas heikkouden merkki. Vahvuus, kovuus, riippumattomuus ja tunteiden hallinta on ollut ihanne.


Valkoisten ideologinen identiteetti jatkoi samaa praktista hybristä kuin kirkon papisto oli harrastanut satoja vuosia: oikeus ja velvollisuus tuomita helvettiin ne toiset, erilaiset helvettiin, vastustajat kadotukseen. Näin yli-inhimillisen edustaminen antoi helposti nationalistisen oikeutuksen ottaa irvokas, julma ja groteski jonkin pyhän ja puhtaan tuottamiseksi. Jotta voitaisiin tuottaa mahdollisimman puhdas, "pyhä" todellisuus, on eristettävä saastainen ja halveksittava mahdollisimman kauas ja epäinhimilliseksi.

Näin julmuus tuottaa fastistista puhtautta mm. kirkkoisien ideologiaan nojaten. Julmuuden hurmoksella on myös paljon syvemmät juuret.

Arkaainen kannibalismi on sisältänyt tämän saman äärimmäisen "kuluttamisen" periaatteen ja esineellistämisen rituaalin: vihollisen syöminen "saaliina", epäinhimillisenä objektina sosiaalisten sidosten ja säädösten yli, poisti uhan ja samalla lisäsi voittajasoturien voimaa siirtämällä häviäjien voiman voittajille. Natsit kutsuivat keskitysleirejä puhdistuslaitoksiksi.

Väkivaltaviihde ja varsinkin "24"-sarjan suosio perustuu tälle samalle ikiaikaiselle uhrikulttuurin rituaaliselle riemulle ja roolileikille siirtää avuttomuus ja tuska uhrille. Koulukiusaaminenkin on usein rituaalista sadismia. Sivustakatsojat seuraavat hiljaa uhrin heikkoutta ja "saamattomuutta" halveksien. Vaikka yhteisön jäsen ei osallistuisikaan aktiivisesti ja aloitteellisesti kiusaamiseen, uhrin avuttomuus herättää heissä ärtymystä ja vihaa - uhria kohtaan. Uhrin kontalle ja kannettavaksi tulee sosiaalisesti pelätty asia: voimattomuus.
Sinun puolestasi kannettu.


Rustaniuksen dokumentissa siterataan selväsanaisesti Mannerheimin esikuntaupseerin Aatu Åbergin lausuntoa valituista toimintatavoista. Kill them all. Myöhemmin Mannerheimin antama ohjeistus kirjallisessa muodossa oli että "johtava upseeri päättää" tehdäänkö vangeille jotakin muuta kuin vangitaan. Jotakin muuta kuin mitä laki salli tehtiin Euroopan ennätysvauhtia. Edes Francon teloitusryhmät eivät suhteessa kansakunnan kokoon tehneet työtään yhtä rankalla kädellä. Mannerheimin teloitusohje oli vastoin valtion johdon ja lain määräyksiä. Valkoinen propaganda elää vieläkin vapaussanastossa. Murhat käännettiin vapautukseksi.

Tosiasiassa Mannerheim teki sopimuksen aseita ja sotilaita vastaan saksalaisten kanssa Suomen siirtämiseksi saksalaisen ruhtinaskunnan alaisuuteen ja kuninkaan nimittämisestä. Monarkisti Mannerheim inhosi ajatusta demokratiasta, joten on älyvapaata puhua Suomen vapaudesta ja Mannerheimista valkoisten toimien perusteena.

Mannerheim ylläpiti yksityisarmeijaa
, jääkäreitä, jotka olivat koulutettavana Saksassa saksalaisten upseeerien alaisuuteen. Mannerheim julkisesti muiden monarkistien kanssa julisti Suomen liittämistä Saksan ruhtinaskunnaksi. Tämä on yksi tärkeä osatekijä sosiaalidemokraattien ja kommunistien aseelliseen kapinaan, ellei tärkein.

Suojeluskuntatoiminta ja jääkäriarmeijan kokaminen oli lainsuojatonta toimintaa, vastoin poliittisia päätöksiä ja lakeja. Suojeluskuntalaisten uhoaminen ja uhkailu oli yksi merkittävä syy vasemmiston aseelliseen toimintaan.

Sotavankeja Mannerheim ehdotti lähetetäväksi Saksaan rangaistustyöhön, siis orjiksi: protofasistinen ajatus natsi-Saksan tulevista käytännöistä. Mannerheim suunnitteli jatkotoimenpiteenä myös Leninin joukkojen tuhoamista Pietarissa suomalais-saksalaisin voimin. Mutta historia veti maton Mannerheimin haaveiden alta ja Mannerheim huomasi yllätyksekseen olevansa demokratian palveluksessa.

Viipurin massamurhia ei ole vieläkään selvitetty.

Viipurissa tapettiin 500 - 1500 miestä, naista, vanhusta ja lasta - sen jälkeen kun valkoiset olivat voittaneet taistelun. Murhattujen hautausmaata kutsuttiin koirien hautausmaaksi ja sen päällä järjestettiin ampumaharjoituksia uusille nuorille suojeluskuntalaisille. Mutta kertomatta sitä, että tamppaavat joukkohaudan päällä. Viipurissa papit kieltäytyivät siunaamasta punaisten ruumiita ja antoivat siis porttikiellon hautausmaalle ja taivaaseen.

"Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki, ei saa elää hetkeäkään, elämän päivät olkoot luetut, pakkotyötä. Murhaaja, suurin huligaani, maan kavaltaja, täysiverinen bolshevikki, kylän suurin punainen." Muun muassa näillä kuvauksilla sinetöitiin ihmiskohtaloita vuonna 1918. Tuomiolista on peräisin Seppo Rustaniuksen uusimmasta dokumenttielokuvasta Uhrit 1918, joka käsittelee sisällissodan teloituksia.

- Kun seuraamme, mitä on tapahtunut viime aikoina esimerkiksi Balkanilla ja Ruandassa, on hyvä muistaa, että meillä sama tapahtui vain 90 vuotta sitten. Sama tietyssä tilanteessa puhkeava aggressiivisuus ja julmuus on läsnä meissä suomalaisissakin, Rustanius sanoo.

Seppo Rustanius ajautui sisällissodan pariin 1970-luvun lopulla. - Olin opiskellut teologiaa ja minua alkoi kiinnostaa pappien toiminta armeijassa.

Pohdinnasta syntyi Sotapapit (1981). Sen tekemät rinnastukset sisällissodan, jatkosodan ja nykypäivän sotapappien välillä johtivat kuitenkin siihen, että ohjelma sensuroitiin. - Kun ohjelma esitettiin myöhemmin leikattuna, sitä katsoi 1 200 000 katsojaa, Rustanius naurahtaa.

- Turun Sanomat



"1930-luvun henki nostaa päätään"
Suojeluskunnat, lotat ja Mannerheim ovat taas jalustalla. Se tympii kaikkea militarismia inhoavaa taidemaalari Johannes Heinosta. Hänen Talvisota-näyttelynsä on omistettu niille, jotka pakotettiin rintamalle. Kahdesti haavoittunut Heinosen isä oli kertonut, että jo koulussa lapsille opetettiin 1930-luvulla fasistisia Suur-Suomi-ihanteita ja piirrettiin miekalla rajoja Uraliin.

Talvisodalla on Suomen kaikista sodista paras imago. Pieni huonosti varustettu armeija torjui hirmupakkasissa ylivoimaisen vihollisen. Johannes Heinonen on tästäkin vähän eri mieltä. Hän muistuttaa Mannerheimin pitäneen vuonna 1939 talvisotaa vapaussodan jatkona ja loppunäytöksenä, ja kansan puhuneen talvisodasta ns. Erkon sotana, koska ulkoministerinä toiminut Eljas Erkko vastusti kiivaasti Neuvostoliiton vaatimia alueluovutuksia.

Paha Maisema
Pekka Elomaa, Jouni K. Kemppainen. Paha maisema on valokuvateos, joka kertoo, mitä Suomen syrjäkylillä tapahtui 90 vuotta sitten. Julkaistu 28.1.2008. "Keväällä 1918 Suomessa tapettiin ihmisiä. Aluksi ihmisiä ammuttiin kylällä, myöhemmin siirryttiin vähän kauemmaksi, usein hiekkakuopan reunalle, metsän suojiin. Valokuvaaja Pekka Elomaa on etsinyt ja kuvannut näitä pahoja maisemia yli kymmenen vuoden ajan. Toimittaja Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut näissä paikoissa surmattujen ihmisten kohtaloita tarinoiksi."


Tutkimattomana ilmiönä Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen tukevahko Punavankileirit 1918 tuo esiin vankileireillä kesä-syyskuussa 1918 harjoitetun "kasvatustyön". Sotavankilaitos perusti kasvatusosaston päällikkönään kirkkoherra Hannes Sjöblom (1874-1944), jota leireillä avustivat 16 pappia kasvatusjohtajina ja noin 90 kasvatusapulaista. Sjöblom oli kiistanalainen herranpalvelija. Hän piti hairahtuneiden punavankien valtavaa joukkoa "Jumalan lahjana Suomen kirkolle. Heihin piti juurruttaa porvarillinen maailmankatsomus", mutta virallisesti kirkko pysyi erossa leirilähetyksestä. Herää kysymyksiä, oliko mieltä tarjota saarnaa ja ehtoollista, Kansalaiskunnon käsikirjaa, voimistelua ja laulua hoippuville ihmisille, jotka kaivoivat puunjuuria ja matoja ravinnokseen. Kun kuolinluku läheni 200:aa päivässä, huollontarve oli fyysisempi.

Eräät leirikasvattajatkin romahtivat makaaberista kokemuksestaan, "helvetin esipihasta", kuten nuori pappi Yrjö Alanen kuvasi. HS.fi




Uusi historiallinen opus valaisee osaltaan sitä, miksi Suomi on väkivaltaisin maa EU:ssa WHO:n tilastojen mukaan. Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. Ohto Manninen Tammi 2008




Vanhemmat läimäyttelevät ja tukistavat lapsiaan
  • - Lähes kaikki aikuiset suomalaiset tuomitsevat väkivallan käytön parisuhteessa. Sen sijaan moni hyväksyy lasten kurittamisen väkivaltaisesti.
  • - Suomalaisista noin puolet tukistaa lapsiaan, neljännes näpäyttää sormille, joka seitsemäs läimäyttää ja joka kymmenes nipistää. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan seitsemän prosenttia on antanut lapsilleen piiskaa.
  • - Yli puolet suomalaisista pitää lasten tukistamista ruumiillisena kurittamisena, ei pahoinpitelynä. 40 prosenttia arvioi näin myös läimäyttämisestä.
  • - Naiset kurittavat fyysisesti lapsia useammin kuin miehet. Asennetasolla naiset vastustavat kurittamista miehiä enemmän.




Väkivalta ei koskaan katoa - ellei sitä tunnusteta.





.

Ei kommentteja: