Eli firmoille oli tässäkin tärkeämpää kilpailu toistensa kanssa kuin löyhälompakkoisen asiakkaan palvelu ja valmis tuote. Asiakkaan tyytyväisyys ei kilpailukulttuurissa ole tämän ideologisen dislogiikan mukaan tärkeintä vaan asiakkaan lypsäminen.Esimerkiksi Oulussa Tieto-Enator ja (WM-data) Logica rakensivat päivähoidon verkkopalvelujärjestelmää. Yhtiöt eivät kuitenkaan suostuneet avaamaan tietojärjestelmiensä rajapintoja toisilleen, koska sopimuksessa ei sitä edellytetty.
Sopimukseen oli kirjattu vain, että yritykset määrittelevät, suunnittelevat ja toteuttavat rajapinnat. Tämän yritykset tekivätkin. Tehtyä työtä ei kuitenkaan hyödynnetty, koska sopimuksessa ei puhuttu käyttöönotosta.
Kun puhutaan ulkoistamisesta, puhutaan usein tehokkuudesta ja laadun parantamisesta. Todellisuudessa kireä rahakeskeinen kilpailutus, jossa laatu ja päämäärä ei ole tärkeintä vaan tekeminen, niin tavoitteena on tosiaankin mennä sieltä mistä aita on matalinta. Ideologiana ei ole ylpeys tuotteen tarkoituksenmukaisuudesta tuotteesta vaan rahan vedättämisen jalo taito.
Toivottavasti tilaaja uskaltaa haastaa nämä pirun raamattua lukevat teknomerkonomit oikeuteen järjestelmän toimimattomuudesta, jos sopimuksessa puhutaan edes jotakin käyttöliittymän ja käyttäjän toiminnasta, rajapinnan yleisestä kättötarkoituksesta, eli valmiin järjestelmän kuvauksesta."Menin sanattomaksi, kun saavuin Ouluun. Papereiden mukaan päivähoidon verkkopalvelujärjestelmä oli valmis ja tuotantokäytössä. Näin ei todellisuudessa ollutkaan", ylitarkastaja Tomi Voutilainen kertoo.
Rahastuksen hajukin leijui ilmassa. Monien hankkeiden tulokset jäivät pääosin luonnoksiksi tai vain selvityksiksi.
"Rahan jako on ollut täysin tolkutonta", Voutilainen summaa.
Voutilaisen mukaan tämä piirre leimaa lähes kaikkia valtion tietotekniikan kehityshankkeita.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti