tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

YYA 60 vuotta kysely

Polho ry ja Punatähdet ovat toteuttaneet kyselyn, joka koskee suomettumista ja sen heijastumista nyky-yhteiskunnassa. Kysely on nyt valmis ja tulokset tulevat tässä:


Valtaosa opiskelijoista arvelee, että YYA-perinne vaikuttaa edelleen Suomen valtionjohtoon. Tämä käy ilmi Helsingin yliopistossa tehdystä opiskelijakyselystä. Vastanneista 88 prosenttia on sitä mieltä, että YYA-sopimuksen ja suomettumisen historia vaikuttaa Suomen ulkopoliittisiin linjoihin. - HS



Suomen poliittinen linja on kirkkaasti selvillä mutta demokratian murentamisen sisäpoliittiset painostuskeinot, sen luonne ja laajuus on jätetty maatumaan "välttämättömyyksien" arkistoon. YYA-maailmankuvaan kuului passiivinen kansa, joka seuraa sankarijohtajien tekoja hiljaa ja ihaillen. Siihen pisteeseen asti että Kekkonen vaati tulla valituksi ilman vaaleja ja se meni läpi ilman mitään vastustusta.

Nykyinen epäpoliittinen politiikan pakkoviihteellistäminen on suomettumisen yksi äpärälapsi. Poliitikot eivät käy keskustelua päätöksiensä perusteista. Kekkosen ja Koiviston arkiston aarteita ei vieläkään päästä penkomaan jälkisuomettuneessa kulttuurissamme, osa tapahtumien vaiheista on vielä arvailujen varassa.

Harmi, että YYA 60 vuotta -seminaari keskusteluun ei kutsuttu Martti Siiralaa.

Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu sosiaalipatologiaksi. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista.
Yhteiskunnallisella tasolla Siirala on nähnyt tarpeeksi sekä tämän jo-tietämisen varaan rakentuvien asenteiden horjuttamisen että toisaalta lukkiutuneiden, käsittelemättä jääneiden kansallisten traumojen käsittelyn. Erityisesti suomesta kirjoittaessaan Siirala on korostanut suomalaiskansallisen patologian alkuperää ensin Ruotsin, sitten Venäjän alaisuudessa. Tämä on johtanut Suomelle tyypilliseen sairausmuotoon, omien oikeuksien luovuttamiseen realistisesti katsottujen, jo edeltä käsin todeksi tiedettyjen kansainvälisten valtasuhteiden edessä. Suomi voi joko odottaa ja antaa asioiden tapahtua tai tarttua nykyhetkestä avautuviin mahdollisuuksiin.



Volkanin mukaan etnisen identiteetin kuva alkaa rakentua noin kolmen vuoden iässä ja murrosikään mennessä se on valmis. Sen jälkeen sitä on käytännössä mahdoton muuttaa. Olet jo etnisesti joku. Niin kauan kuin kaikki on hyvin, ei etnistä identiteettiä tiedosteta. Mutta kun joku alkaa horjuttaa telttaa, etnisen identiteetin merkitys kasvaa. Ja mitä pahemmin telttaa heilutetaan, sitä vähemmän tilaa jää ihmisen omalle identiteetille ja sitä tärkeämmäksi etninen identiteetti kasvaa. Jokaisen yhteisön jäsenen tärkeimmäksi tehtäväksi tulee kannatella telttaa. Minuus antaa tilaa meille.
Mutta milloin yksilön ydin jää kokonaan sivuun ? »Se edellyttää neljää tekijää: toistuvaa nöyryytystä, syvää voimattomuuden tunnetta, tunteiden pakotettua tukahduttamista ja sitä, että menetyksiä ei voi surra. - SK




"Uhkailun, nöyryyttämisen ja mitätöinnin käyttö johtamisen filosofiana liittyy hierarkkisiin organisaatioihin, joissa johtajilla on lähes rajattomat ja kontrolloimattomat mahdollisuudet käyttää saamaansa arvovaltaa, sanoo professori Marja Eriksson Suomen Akatemian Valta Suomessa –tutkimusohjelmasta” - sydan.fi

Piilotajuinen viesti ilmentää Lloyd deMausen jotakin ryhmäprosessin vaihetta: ihanaa yhteyttä, yhteyden säröilyä, yhteyden loppumisen katastrofia tai hallusinatorista uudestisyntymää. Syklin vaiheet erottuvat esimerkiksi presidenttikausista: uuden fantasiajohtajan kuherruskuukausi median kanssa vaihtuu piankin kansakunnan heikkouden epäilyyn ja skandaaleihin, kunnes painostavassa tunnelmassa ajaudutaan elähdyttävään pikku sotaan, lapsiuhriin budjettileikkausten kautta tai johtajan murhaan ainakin symbolisesti. Molemmissa tapauksissa kansakunnan ruumis puhdistuu patoutuneista paineista ja uusi alku koetaan helpottavana. deMausen mukaan toistuvaa ryhmäkokemusta mallintaa tyypillinen lapsuuskokemus, jota kasvatustapojen kehitys muuttaa. Epäselväksi jää, voiko paraskaan tyyppilapsuus kokonaan lopettaa ryhmädynaamista sykliä. (c) Juha Siltala


1990-luvun hallinnon uudistukset toivat mukanaan ajatuksen ministereistä
strategisina johtajina.

Valtiotieteiden maisteri Minna Tiilin Lipposen
hallitusten ministereihin kohdistuneen tutkimuksen mukaan ajatus on jäänyt pitkälti vain ajatukseksi. Uuden julkisjohtamisen (NPM = New Public Management) periaatteiden mukaan uudistetussa hallinnossa ministereiden roolina on tehdä strategisen tason päätöksiä, jolloin operatiiviset päätökset jäävät virastotason virkamiehille. Tiilin mukaan hallitusohjelmaa voi pitää toimivana poliittisen ohjauksen välineenä, mutta kovin strateginen se ei Lipposen hallituksissa ole ollut: hallitusohjelma on ollut liian moniaineksinen. Ministeriöiden strategiavalmistelussa ministerin rooli ei tyypillisesti ollut kovin vahva. Koko ministeriön kattavat strategiat koettiin virkamiesvetoisiksi, kun taas erilaisten alastrategioiden kohdalla poliitikkojen kiinnostus oli voimakkaampaa, joskin vaihtelevaa. VTM Minna Tiili väittelee 4.4. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa yleiseen valtio-oppiin kuuluvasta aiheesta Ministers as
strategic political leaders. Strategic political steering after NPM reforms in Finland.

Yrjö Uurtimo On puhuttava siitä mistä vaikenemme.

- Martti Siiralan ajatuksia elämästä Tammi, 2000
Vastavirran psykoanalyytikko ja filosofi Martti Siirala toivoo solidaarisuutta henkisen pahoinvoinnin jakamiseen. Yrjö Uurtimo haluaa Siiralaa haastattelemalla avata keskustelun menestyjien piittaamattomuuden tuhovoimasta. Teoksen avainkäsite on taakkasiirtymä: ongelmat kasataan vaikeimmissa olosuhteissa elävien niskaan.
Taakkasiirtymän ajatukseen liittyy Siiralan tapa käsittää sairaus yhteisöllisenä vaivana. Kokonaisvaltainen tervehtyminen on mahdollista vasta kun tunnustetaan, että (diagnosoitu) mielisairaus on yksilöllinen ja henkilökohtaisesti mielekäs tapa reagoida yhteiskunnassamme normiksi muuttuneeseen ahdaskatseisuus-sairauteen.



YYA 60 vuotta -seminaari la 5.4.
Kansanedustajat Erkki Tuomioja, Heidi Hautala ja Jaakko Laakso
sekä tutkijat Arto Luukkanen, Pilvi Torsti ja Jukka Relander
keskustelevat aiheesta Vieläkö Suomi on rähmällään?

YYA-levyn maistiaiset verkossa : YYA-levyn mp-näytteet

TAGS: suomettuminen finlandisierung suomettunut politiikka historia historian tutkimus

Ei kommentteja: