perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Can Palin mcGain Victory?


Read this in English
by
Google Translation...

* lisäys:
Obama camp in panic as ‘Xena’
Sarah Palin scythes through support


McCain teki oikean vedon.

Epätoivoisen miehen asemassa on tehtävä epätodennäköisiä ratkaisuja. Presidenttiehdokas John M. valitsee wingmanikseen machonaisen, jota ei tunne. Kokemattomuutta halveksinut eläkeläinen valitsee maailmanpolitiikasta täysin ulalla olevan kyläjohtajan omaksi seuraajakseen.

* Kuvalinkin kautta Comedycentralin Dailyshow-video

Ja kansa on ostettu saippuasarjasta tutuilla juonenkäänteillä.

Republiklaani jyrää.

Valitettavasti USA:lla taitaa olla edessään taas uusi konservatiivikausi ja uudet uljaat sodat USA:n mahdin julistamiseksi. Republikaanien poliittisen hehkutuksen ja hyvänmielen kikka on vanha heimoidentiteetin vahvistuskikka. Voimauttava usko. Korkean profiilin luova moraalittomuus. Usko meihin, meidän voimaan ja oikeutukseen olla me, ylpeästi, mitään katumatta, mitään analysoimatta. Vain meitä vastustavia soimaten.

Heimon oma julmuus, töppäilyt, tasa-arvottomuus ja itsetuhoisuus, kaikki selvittämätön häpeä käännetään ylpeydeksi ja sisäiset ristiriidat ulkoiseksi aggressioksi. Tämä regressioaggressio on arkaaisenkin fasismin ydin. Ryhmäidentiteetin puute, vastuuttomuus ja seuraamusten kaaos käännetään paisutettavan hybriksen kautta ylpeyden voimaksi. Jopa valloitushaluksi.

Sotahulluus on freudilaisittain aina kyvyttömyyden pahimpia oireita.

Tänään alkavassa Polttouhrit-sarjassa kuvataan hyvin sitä tosiseikkaa, että johtaviksi natseiksi nousseet miehet olivat oman sukunsa tossun alla eläneitä nyhveröitä ja auttamattomia huomion kerjääjiä, jotka halusivat hinnalla millä hyvänsä lunastaa oman heimonsa kiitokset. SS-joukkojen komentaja pyörtyi käydessään ensimmäisen ja ainoan kerran kesitysleirillä. Julmuuden ja ylimielisyyden arkkitehti, joka ei ikinä olisi itse uskaltanut tappaa ketään henkilökohtaisesti.


McCainin tuoreet ehdokkuuspuheet omasta sotasankaruudestaan ja uhri-identiteetistään olivat kuin toisintoja natsien 1927 puoluekokouksesta. McCain kuvaili omaa kärsimystään puhdistavaksi ja identiteettiä tuottavaksi kokemukseksi. Hänen johtopäätöksensä oli suora: nuorten miesten on lähdettävä taisteluun jatkossakin isänmaan puolesta ihan vain periaatteen takia - ja nähtävästi mikä tahansa taistelu on isänmaan puolesta tehty teko.

Sota on pyhä identiteettiä tuottava rituaalihegemonia. Sotilaana olo on jo itse rituaali ja sota on sankarikultin sotilasihanteiden mahdollistaja. Maailman vanhimmat rituaalit ovat initiaatiorituaaleja. Niihin on helppo vedota.

Tähän McCain juuri lataa periamerikkalaisen paatoksen. Älkää kysykö sodan tarkoitusta vaan sotilaiden urhoollisuutta. Uhrikulttuuri julistautuu näin moraalin yli hegemoniaksi, kaiken määrittäjäksi.

Sodassa tehty sotasankarin ja isien uhraus muodostuu kaiken siunaavaksi periaatteeksi. Isänmaan puolesta ketä tahansa vastaan.

Missi-Palinin kommentit Jumalan käskyistä Irakin sotatoimiin ovat yhtä pelottavia. Mikään moraali ei siis näin estä Jumalan oikeuttamaa ideologiaa elintilan raivaamiselta muiden kustannuksella.

USA:n nykyhetken politiikka muistuttaa yhä enemmän viihtellisiä draamaelokuvia. Nopeat käänteet, paradoksaalinen moraalikäsitys (esim. seksuaalinen pidättäytymisen ihanne ilman seksuaalivalistusta vs vauvat ovat ihania), obsessiiviset valinnat jyrkkien moraalijulistusten varjossa ja mediahämäykset rulettavat. Poliittinen konservatiivien kovan vallan sisäpiiri hakee jatkoatukea politiikalleen pilkkaamalla tavallisen kansalaisen uhkaa, "sisäpiiri-ihmisiä", jotka assosioidaan tässä medialihamyllyssä siis demokraattijulkkiksiksi.

Sarah Palinin perheen mysteerivauvat ovat jotakin, jota kukaan elokuvatuottaja ei olisi uskonut tarpeeksi todenmukaisiksi juonenkäänteiksi. Todellisuus on monesti fiktiota ihmeellisempää.

Tuomioja: Suomesta ei juurikaan kannatusta McCainille - HS fi




Comedycentral-videoplayer:
Mysteerivauvat, tasa-arvo ja kaksinaismoralismi










Ei kommentteja: