Oodi ilmastonmuutokselle, hyvinvoinnin haaveille ympäristömyrkkyjen varassa ja kemikaaliselle elämäntavalle
Mä oon niin turvassa
kauhean matkan takana
yllätys
Viereisen pöydän pulina
ja tyttö pilkku entropia ajatusviivana
silmät, haraan, vastaan, annan sieluni
kuurona kohinassa lämpö on aalto
kaaoksen silmu, downforce, flirtti
pohjapyörteitä ruutanan navassa
Tammenterho
elämä ilman vettä
varjohan tarjoaa
iso tasku koko pöydälle vaikka onkin
höyryä viereisestä kuusta
avara mieli kiilaa edelleni tehden
flirtistä tyhjän, kaapattu näyttämö lompakko
avautuu
maaginen hetki
ottaa kaiken
Kuolleet pestään hellästi lauteilla
elävät kupataan elävältä
Tyhjä luomi, siirtokuvatatuointi kahdella värillä
valmiiksi kulutetut merkkifarkut
yksilö, kuule, tule nähdyksi, katoa, sulaudu
välinpitämättömänä
iskee suonta, tervaa, hikeä
ämmä, verta pusken
pehmeät sormet työntävät myrkkyä
ihoni alta sydämen kaivosta hopeasiimalla
vanha mies mallia ihailee
Kupla muljahtaa
Kuolemanjärven rannalla hylätty
strategisen kemian tynnyrit
kyrilliset pimeässä
Viilto lehmän sarven hehkuessa
kiukaalla, nokea
nenänpäässä
Drinkkien pörssi nostaa halutuimman hintaa
paukkusarja iloitsevan hyväntekijän nähden
hyvän juopa
juon sotasalaisuuden sinisen paukun
naurattaa, miten pahaksi mauton votka voidaankaan
kehittää, inhon kemiaa syljen
Halvimmat paukut
kohteliaisuus
vie ansaan epätoivon
paha veri valuu
ruumis puhdistuu
kolmen sielun temmellyskenttä
En uskalla yskiä, astmaattinen, seurueen kaaospiste
normaalia savua ja radonia seurusteluhaluisten palavista
suitsukkeista pienen kuoleman uhrit, tupakka, uhman siunaus
riski on kuoleman rattopoika
Mä oon niin
turvassa
ikiturso, helmasynti
murheen kryyni käsisynkassa
Totta kai mä meen sun kanssa
sänkyyn, ai mä oon ihana, sitä suuremmalla syyllä
Kupattuun vereen kastetut
kuolleen käärinliinat solmussa hääparin alta noukittujen kivien
ympärillä, höyryävänä
saunan synnyttämänä, on heitettävä synnit
isien synnit Kuolemanjärven syleilyyn
Kuppariämmä hymyillen, vaappuen
reilun kansan ämmä
viimeinen
pusersi minut kuin finnin
turistin kuona kylvetty kylmään tuhansien syntien
hautausmaahan
Tätä vihreää Siperian
limaa
en juo
Yskin
isken nyrkillä tupakka-askin kasaan
Kerään katseita, jumalantappaja
Sihahdan. Sammun vaan en murru
syljen,
mustana kekäle voi leimahtaa kenenkään todistamatta
Häviävän lämmön laki
suhteellisuus ei ole teoriaa
- tekijänoikeudet Arhi Kuittinen. Älä kopioi, älä julkaise -
Tekstit
3 kommenttia:
Kiitos. Tämä tuli sen jälkeen kun olin tavaillut SciFiAm'n kokouksen julkilausumaa.
Runo on enemmän kuin tarpeen.
Kiitos ei.
Runous on niin ikstriimi ja vaativa laji, että sen harrastamista en suosittelisi edes sellaisille yksilöille, joilla rinnassaan palaa kaikkivoittava ja suuri usko. Olkoonpa sitten kyse vaikka ilmastomuutosuskovasta pappismiehestä tai -naisesta.
Siteeraan erästä vähemmmän viisasta miestä:
"50 000 ihmisen helluntaiherätyskokous, jossa meininki on kuin Rion karnevaaleilla, ei voine tuottaa vakavasti otettavia sopimuksia tai edes julistuksia."
Mutta ollos rauhassa Arhi!
Kyllä aurinko nousee huomennakin, maapallo pyörii ja matkaa radallaan, kosmiset voimat ja aurinkomme aktiivisuus jylläävät vaihtelevasti edelleen, entropia lisääntyy ja jännitteet mannerlaattojen reunoilla kasvavat ja sitten purkautuvat
kuten ovat purkautuneet ajasta aikaan
ihmissukupolvien vaihtuessa ja miespolvien vaipuessa unholaan.
Hyvää joulua Sinullekin ilman suurta maailmantuskaa.....
(vaikka sellaisen kantaminen onkin merkki hyvästä, epäitsekkäästä, suvaitsevasta, vastuuntuntoisesta ja kaiken kaikkiaan esimerkillisestä Homo sapiens-lajin edustajasta!)
P.S. Runouden perusprinsiippikirja on A. Mellerin Elävien kirjoissa, jota siis suosittelen joululukemistoon.
Niin kuin taivas tuhlaa meille tähtiään-runo on luotu lausuttavaksi omalla rakkaalleen.
Ach! Sanoja.
Lähetä kommentti