torstaina, heinäkuuta 22, 2010

Venäjän kulttuurisotaa - ortodoksinen kirkko ei vastaanota arkkipiispaa

Tämä ei ole STT:n uutisia.
Tämä on sisäpiirin uutisia. Huhuja.

cross-russian-orthodoxVenäjä käy hyvin taantunutta kuttuurisotaa pientä Suomea vastaan, toistamiseen ja yhä uusin tavoin. Pienisieluinen dissauskampanja tapahtuu tietysti Venäjän suuruuden osoittamiseksi.

Suomikuvaa täytyy tahrata Venäjällä, koska se on siellä liian hyvä.

Myös uskontokin on nyt sotkettu tähän poliittiseen kyykyttämiseen.
Suomalaiset toimittajat ovat sisäistäneet hyvin korrektin suomalaisen kulttuuripolitiikan näkemyksen "uskontoneutraaliudesta", jonka mukaan uskontoa ei saa nähdä ja uutisoida poliittisena ilmiönä. Mutta sitä varten keisari perusti kirkkosysteemin ja kaikkivaltiaan Jumalan keisarin kuvaksi.

Venäjällä kirkon todellinen rooli on palautettu hyvin rivakoin ottein taas valtion alasimeksi ja valtiovallan epädemokraattisen jumalallisuuden takeeksi. Mutta myös siis jopa suomikuvaa sabotoimaan.

Mitä tämä liittyy suomalaisten toimittajien korrektiusneuroosiin?
Toimittajat eivät ole uskaltaneet uutisoida sitä, että Venäjän ortodoksinen kirkko kieltäytyy tapaamasta ev.lut kirkon arkkipiispaa Kari Mäkistä sekä Helsingin (tulevaa) naispiispaa Irja Askolaa.

Kysymys on pintapuolisesti kirkon "pyhien arvojen" kuten miehisen vallan pilkkaamisesta ja homoseksuaalien hyväksymisestä.

Tämä ei ole mielestäni loukkaavaa mutta se on loukkaavaa matelemista, kun muut ev.lut kirkon vanhoilliset piispat aikovat tästä poliittisesta boikotista ja halveksunnasta huolimatta tavata ortodoksisen kirkon johtajia. Eli ev.lut kirkko osaa ekumeenisen matelemisen. Loukatkaa meitä, me vain hymyilemme ja kumarramme ja halveksimme itseämme.

Tälläinen matelu ei periaatteessa kuuluisi luterilaisen sivistyskirkon ja uskonnon-/mielipiteenvapauden profiiliin. Joko toinen kirkko hyväksyy protestanttisen kirkon samanarvoisena tai ei hyväksy. Keskustelua ei tapahdu ilman samanarvoisuutta ja kunnioitusta. Nyt tämä luterilaisten "ekumenia" on vain ortodoksisen ja katolisen kirkon poliittisten päämäärien tukemista. Protestanttinen vapauden oivallus on ollut aika himmeällä liekillä kirkon linjauksissa.  Kirkon oppia on väännetty ahkerasti viimeisen 15 vuoden aikana katolisen kirkon oppien suuntaan piispa Huovisen johdolla.

Kuitenkin uudet piispat pakottavt kirkkohallituksen uusille linjoille - ehkä.

Tuoreen kulttuurisodan varjossa suomalaisilla ja venäläisillä kansalaisilla olisi sinänsä uskomattoman sympaattinen synkronisaatio: luonteenpiirteemme ovat pohjimmiltaan ällistyttävän lähellä toisiaan traumaattisen historiamme takia.

Mutta poliittinen ideologia molemmin puolin rajaa on sabotoinut jatkuvasti naapuruussuhteitamme.

Valitettavasti. Vuosisadan alussa poliittinen johtomme oli mm. omaksunut saksalaisten venäjäpropagandan ja läntistä ihmistä korostavan rotuopin, ja siitä sorvatun suursuomi-ideologian. Tämä lapsille 30-luvulla kouluissa paasattu fasistinen rotuideologia johti suoraan myös tieten tahtoen valittuun talvisotaan. - kts linkki alla.
II
Ortodoksisen kirkon tekopyhyys noin muutenkin on megalomaanista.

Julkisesti alaisille eli jäsenille julistetaan ankarasti homoseksuaalisuuden synnillisyydestä ja heteroseksuaalisuuden pyhästä tehtävästä tuottaa sieluja kirkonkirjihin - mutta munkit on vapautettu täysin tämän homo-ominaisuuden synninalaisuudesta. Kun munkki kieltäytyy teologisesti pahemman perisynnin harjoittamisesta eli seksin harjoittamisesta naisen kanssa, hän saa luvan harjoittaa toisten pyhien kanssa homosekusaalisia suhteita kuten aateliset tsaarien ja keisarien aikana. Vapaana kansanhallintaan tähtäävän propagandamoralismin yläpuolella.

Tämä on sitä todellista kirkkopolitiikkaa, joka on kirkoille tuttua ja keskeistä ennen Lutherin protestanttien humanistisia arvoja.

::
ja fasistinen utopia saksalaisesta kulttuuri-imperialismista

::

Ei kommentteja: