maanantaina, tammikuuta 31, 2011

Zeitgeist-talouskritiikki ja pankkien stressikapitalismi

Mitä on Zeitgeist-kritiikkiliike kapitalismia kohtaan?

Se on stressikapitalismin kritiikkiä. Se on kritiikkiä vastuuttomia ja kyvyttömiä poliitikkoja kohtaan, jotka ovat luovuttaneet poliittisen vallan pankeille ja suuryhtiöille. Demokratiassa poliitikon tulisi olla vastuussa vain äänestäjälle, kansalaisille mutta nyt korostetaan ehdotonta uskollisuutta pankeille ja pankkien luomalle fiktiiviselle lainarahalle, jota painetaan kuin monopolirahaa.

Paholaisen asianajaja kuvailee liikettä tiiviisti ja neutraalisti.


Miksi Zeitgeist-dokumenteissa kritisoidaan Jeesuksen historiallisuutta, kirkko-Jeesuksen  roolia kapitalistisissa pankkiyhteiskunnissa ja kirkon luomia uhrimielikuvia?

Jeesuksen mielikuvan hallinta on uskonnollisen alistumisen ja kelpaavuuskontrollin hallintaa.


Kirkko ei opeta Jeesusta kapinallisena ja institutionaalisen uskonnon hylkääjänä vaikka Jeesus sävelsi ja muokkasi täysin auktoriteeteista vapaan eettisen veljeskunnan.

Kirkkojen ratkaisu Jeesuksen eettisiin vaatimuksiin on Jeesuksen veri.
Eli perinteinen uhrikulttuuri, jota vastaan Jeeus nousi ja jonka Jeesus mitätöi. 

Uskonto on aina taistelua auktoriteetin vallasta, ihmiskuvasta ja alistuvista alamaisista. Alistumisen autuuden kuvauksista.

Jeesuksen kapinallisuuskin käännetään uskonnollisessa kuvastossa alistumiseksi, kuin Jeesuksen päämääränä olisi ollut kuolema.


Paavali keksi ihan itse kuulematta koskaan itse Jeesusta soveltaa juutalaisia uhrioppeja jotka neutralisoivat Jeesuksen opetukset.

Jokaisen toimittajan tulisi käydä pari kurssia uskomattoman sekavaa kirkkohistoriaa ja tekstien tulkintahistoriaa eksegetiikasta, ennen kuin pöyhkeästi puhuu kristitystä kulttuurista ja kirkon asemasta.

Jos avaat virsikirjan, niin keskeinen teema on alistuminen.

Ja seinällä roikkuu eloton, kidutettu kapinallinen - varoituksena muille kapinallisille.

Paavalihan julisti aivan avoimesti, että hän ei välitä Jeesuksen elämästä ja puheista vaan siitä, että hänestä voi puhua uskonnollisen uhrikulttuurin parhaimpana tehokeinona ja välineenä. Suurimpana uhrina, jonka uhriverta kristityn täytyisi juoda ratkaisuna kaikelle mielenrauhaa häiritsevälle ajattelulle.

Jeesus itse kumosi uhrikulttuurin turhana ja silti kirkko jaksaa opettaa kuinka tärkeää oli Jeesuksen uhraaminen Jumalalle.

Mielenkiintoisinta uskontohistoriassa on se, että vanhimman evankeliumin eli Markuksen kirjoituksen alkuperäinen loppu puuttuu. Se on hävitetty ja korvattu ylösnousemuskuvaelmalla.
 
Jeesukseen liimattiin valtava määrä myyttejä mm verihurmeisesta Mithra-kultista, joten Jeesuksesta tuli roomalaisten marttyyrien uudelleenbrändätty Mithra-sankari uudella nimellä.

Mithra-kultin tärkein piirre oli alistuminen ja kuoleman puhdistava ja ekstaatinen kultti mm sotilaille.

Kastajakristittyjen uhrioppi syntyi Rooman katakombeissa, joissa jossa Mithra-kulttipaikoilla ekstaattiset marttyyri-kristityt palvoivat marttyyrien luita ja pitivät kokoontumisissaan veristä uhrautumista Rooman Colosseumilla parhaimpana ja nopeimpana keinona päästä Jumalan luo .


Joulunahan meillä juhlitaan "jeesusvauvaa", joka odottaa päästä ristille vuotamaan verta. Kaunista.





- Taloussanomat





Vain maan tapa, ei hätää...


 

 

Ei kommentteja: