Unohdettuja ei voi unohtaa.
Alkuperäinen kreikkalainen vapaiden miesten demokratia toimi arpomalla. Se systeemi toimi kohtuullisen hyvin.
Suomessa on nyt tällä hetkellä kohtalaisen sama tilanne, kun juntattu puoluekenttä ja rahaeliitin täsmähallitsema puoluekuvio murtui väliaikaisesti.
Kansanomaiset kansanedustajat tulevat sanelemaan omia ehtojaan vallan kattilassa. Jos pääsevät yhteisymmärrykseen omista ehdoistan. Saneleminen on Soinin fantasia mutta onko se tämänkään taisteluvoiton pyhittämänä demokratian mukaista? Kansan uusien äänten mukaista?
Perussuomalaisten demokratian suurin este on ollut Soini, jota pidetään suurena poliittisena isänä. Soinin tärkein politiikka on ollut hänen henkilökohtainan aurinkokuningas-strategiansa: hän itse, ylitse kaikkien, kaikki muut Soinia häiritsevät vaimennettava. Olen puolue, ilman minua ette ole mitään. Minä olen keskustelu eikä tästä keskustella.
Onko se yhtenäisyyttä, että annetaan yhdelle lupa vaimentaa muita ja olla puolueen linjan profeetta ihan vain demagogisten puhetaitojen vuoksi?
Muinoin Kreikassahan demokraattinen edustus ei perustunut puhetaitoon vaan arvan valitsemaan keskihajontaan edustajissa.Jokainen virkamies joutui automaattisesti myös oikeudenkäyntiin vaalikauden jälkeen ja vastuuseen siitä, oliko hän toteuttanut kansanedustajien käskyjä. Poliittista pettymystä ei voitu kätkeä poliittisesti hämärään kostokapinaan arvaamattomassa puoluepolitiikassa vaan arvottujen edustajien päätökset olivat ehdottomia, vain virkamiesten toiminta oli jälkikäsittelyssä.
Pettymys on poliittista voimaa mutta se ei ole poliittista päämäärätietoisuutta.
Kuitenkin yhteisen muutosfantasian seurauksena perussuomalaiset ovat liikkeenä saaneet massaa ja yhtenäisen kapinaliikkeen liike-energiaa. Liike-energia ei kuitenkaan riitä politiikassa, jos poliittisen puolueen rakenne sisältää äärivasemmistoa ja äärioikeistoa.
Oikeisto-vasemmistoakseli ei poistu ikinä politiikasta edes "suomalaisuudella" vaikka Soini on onnistunut maskeeraamaan aidot poliittiset jännitteet yleisen pettymyksen luoman nationalistisen kaipuun ja vastarinnan alle. Kokoomuskin sitä mainostoimiston kampanjassa yrittikin.
Nationalismi on aina oikeistolaista,
vaikka käytettäisiin kokoomuksen tyyliin vasemmistolaisia käsitteitä. Vasemmistolainen solidaarisuus lähtee ihmiskeskeisestä yhteisön parantamisesta ja resurssien jakamisesta. Nationalismi taas korostaa "yhtenäisyyttä" ja samankaltaisuutta ja painottuu oikeistolaiseen eliitin johtamistyylin - aivan kuten perussuomalaiset puoluena.
Toiveiden massa ja lataus ei sisällä suuntaa, keinoja eikä strategiaa.
Oikeisto-vasemmisto-akseli sisältää suuntaa. Se on selvä akseli yksityisen vs jakamisen periaatteiden välillä.
Soinin uskonnollinen maailmankuvakaan ei sisällä jakamisen jauudistamisen periaatetta vaan "vanhaan hyvään palaamista", mikä on erittäin vaikeasti tulkittava periaatteiden huntu. Vapaan vallan huntu ilman toiminnan perusteiden perustelemista.
Mikään laki ei sanele ja edellytä puoluekuria.
Luulen, että perussuomalaiset äkkäävät tämän aika äkkiä. Eduskunnan toimintaperiaate ei tarvitsisi puoluekuria. Puoluekuri on keskitetyn epädemokraattisen vallan suojelua.
Puoluekuri ei ole demokratiaa.
Mutta tämänhetkinen eduskunta perustuu sairaaloiselle puoluekurille ja kaupankäynnille. Vanhoissa puolueissa jäsenen roolia pidetään yllä itsestäänselvyyden hegemonioilla (kilpailukyky rikkaiden kevyessä verotuksessa) mutta perussuomalaisilla ei ole itsestäänselvyyksiä muutoksen etsinnässä. Uhma kohdistuu vielä vain puolueen ulkopuolelle mutta se voi helposti kohdistua puolueen omaan vielä määrittelemättömiin linjauksiin.
Siksi perussuomalaisissa tulee kiehumaan.
Big crack, heavy splash. Iso jytky kun kansa puhuu - tai ainakin toivoo toiveita.
Perussuomalaisten toiveiden kaaos voi olla Soinille liian iso muutoksen mehukas omena suojeltavaksi omaan yksityiseen puumajaan muiden nälkäisten hampailta.
Vahva isä voi olla heikkojen lasten turvallinen fantasiahahmo mutta ajan myötä heikon lapsen odottava rooli voi käydä ankeaksi vallan keskukseen astuville kansan edustajille. Soinin puheet presidenttiydestä ovat vain halua luistaa todellisen muutospoliittisen johtajan roolista rituaaliseksi johtajaksi.
Muutoshalu ja muutosstrategia riippuu aina oikeisto-vasemmisto-akselille sijoittumisesta. Halla-Aho kannattaa talouspolitiikassa tuloerojen kasvattamista eli edellisten hallitusten politiikkaa.
Moni PS-edustaja tulee häkeltymään Soinin patriarkaalisen kulttuurin painotuksista. Perussuomalaisten demokratia voikin purkautua ihan aidosti yhteistyön jakautuessa puoluerajojen yli. Mutta vain jos Soinin lumous identiteetiä luovana johtajana murtuu.
Lahkoissa johtajan aseman puolustuksessa otetaan käyttöön syyllistäminen, mm. "ilman häntä emme olisi mitään, ilman häntä emme olisi tässä, oletko sinä häntä parempi kun vastustat häntä."
- Soinin retoriikkaan kuuluu amerikkalaista hengellistä puhetapaa Billy Grahamin
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti