maanantaina, huhtikuuta 04, 2011

Suomalaiset erikoisjoukot salaisissa hyökkäystehtävissä Afganistanissa

Kuulin juuri että täysin vastoin Alexander Stubbin puheita suomalaiset erikoisjoukkojen sotilaat ovat jo kaksi vuotta osallistuneet sotilaallisiin salamahyökkäysiskuihin mm. tulittaen raskailla telinekonekivääreillä keskelle afgaanikaupunkeja.

Suomalaiset erikoisjoukot ovat siis osa aktiivisia kansainvälisiä sekajoukkoja, jotka on koulutettu mm. Saksassa ja Englannissa. Hyökkäys, pikaoperaatio ja perääntyminen. Siviiliuhreja laskematta.

Hyökkäysiskut ("search and destroy") siviilialueilla ovat selvästi vastoin YK:n mandaattia. Myös salainen sodankäynti ei ole YK:n mukaan sallittua rauhanturvaamista. Suomen ulkoministerin mukaan ISAF ja muut erikoisjoukot eivät olisi lainkaan aktiivisesti toiminnassa Afganistanissa.
Tämä on tietysti vielä vain verbaalista infoa, johon ei voi hankkia virallista vahvistusta ja joka ei ole "virallista politiikkaa".

Ja josta ammattisotilaat eivät voi puhua omalla kasvollaan. Muuten menettävät kasvonsa, elantonsa ja eläkkeensä.

Onko tämä demokratiaa, kun "virallistenkaan" Afganistanin partioivien suomalaisjoukkojen tappamien ihmisten määrää ei kerrota lähettäjille, Suomen kansalle? Tämäkö on demokratiaa, johon kansalaiset hiljaa tyytyvät?

Hiljaista sotaa siellä jossakin - kunhan ei vain ahdistavia tietoja paljasteta. Miellyttävää sotaa. Rauhanhallintaa salaisuuksilla. Kaukana demokratian periaatteista - kokoomus, paremminvointia salaisella hallinnolla.



 Kokoomuksen johdolla ministeriöt eivät suostu paljastamaan useita salattuja dokumentteja sisäpolitiikastakaan. Veronmaksajilla  maksatetut asiantuntijalausunnot ministeriöille ja virkamiehille ovat lähes kaikki salattuja. Kuinka ihmiset voisivat äänestää millään tavalla oikein, kun aikaisempia tekoja ja valintaperusteita ei julkisteta?

  • Kansalaistoimikunta 2011
Kansalaistoimikunnan perustamisen yhteydessä hyväksytty kannanotto ja sen ensimmäiset jäsenet:
Demokratia on ollut taistelua julkisuusperiaatteen puolesta itse- ja harvainvaltiaiden salailupolitiikkaa vastaan. Yhteiskunnan ja politiikan avoimuus nojaa julkisuusperiaatteeseen. Tämä periaate, ruotsiksi offentlighetsprincipen, sanoo että hallituksen kaikki asiakirjat ovat julkisia. Pohjanmaan poika Antti Chydenius sai Ruotsin eduskunnan hyväksymään sen vuonna 1766, siis jo ennen kuin USA:n perustuslaki sai kuuluisan ensimmäisen, mielipidevapautta koskevan lisäyksensä (1791).
Julkisuusperiaate jää kuitenkin käytännössä kovin heikoksi niin kauan kuin sille ei ole luotu yleismaailmallista perustaa. Valtiot ja ylikansalliset yhtiöt ovat taipuvaisia salamaan asiakirjansa etenkin keskinäisessä kanssakäymisessään, oli kyse sitten diplomatiasta, sodasta tai talouselämän kiemuroista. Valtiot eivät siis suinkaan aina noudata edes perustuslakeja.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

afganistanista puhutaan hölkkärissäkin www.holkkari.fi