tiistaina, kesäkuuta 28, 2011

Pankkikriisi keppihevosena

  • Juuso Salokoski: Mitä ollaan pelastamassa - Kreikkaa, euroa vai pankkeja? – Suomenkuvalehti.fi

Raha ohjaa politiikkaa kun politiikan pitäisi ohjata rahaa. Rajata rahasysteemin hypoteettista toimintaa eli lainanantoa ja rahan painamista.
Ydinkysymys kapitalismin ehdoista. Näemmekö systeemin, joka tuotti kriisin ja ideologisen politiikan sen taustalla? Jatkammeko tuon "kasvun" ideologian tukemista, vaikka se on romahtanut?

Nyt meille esitetään uljaasti että  "kriisi" (eli systeemin romahtaminen) on tärkein toiminnan määrittäjä eikä ideologinen toiminta, politiikka.

Stressikapitalismin tärkein ideologia on luoda mielikuva siitä että mikään ideologia ei hallitse eurooppalaista talouspolitiikkaa ja oikeistolaista unelmaa valtioiden hävittämisestä suuryhtiöiden ehdoilla "yhdentymisen" politiikkana.

Tämän kierona johtopäätöksenä meille nyt siis esitetään, että kriisi on tärkein ratkaisujen ohjaaja ja määrittäjä.

Kuitenkin talouspolitiikassa kriisiin reagoiminen on ideologian tärkein määrittelijä - reagoiminen on aina ideologista eli asetetut arvot määrittävät päämääriä. Demokratian synty Kreikassa oli nimenomaan kriisien hallinnan tarkkaa määrittelyä ajelehtimisen sijaan.

Ideologia on siis yksinkertaisimmin kuvattuna päämäärien valitsemista olosuhteiden muuttamiseksi.
Siihen tarvitaan aina arvovalintoja. Ei ole olemassa "rationaalisia ratkaisuja", jotka kumoaisivat politiikan ideologisuuden.

Jos pankkien vapauden valitseminen esitetään realismina, sitä se ei ole, sillä se on ideologia: pankit yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä ilman yhteiskunnan ideologisia ja humanistisia ehtoja.

  - Tämäkö on osoitus viisaudesta ja ratkaisujen/vastuullisten tahojen kartoittamisesta? Siis:
"Ei ole vaihtoehtoa, katastrofin aiheuttanutta ideologista systeemiä on vain vahvistettava. Sori."
Taustalla ja jatkumona? Pakkovaluutta maille, joiden valvonta ja EU-jäsenyysehdot vastuuttomasti sysättiin syrjään. Kriisi, jolla ajetaan epädemokraattista liittovaltiota "tehokkaasti" ja uuden EU-armeijan perustamista. 

Media on luonut demagogisen negaation ideologiselle puheelle:
jokainen, joka puhuu avoimesti vaihtoehdoista ja ideologisista vastakkainasetteluista, on häirikkö. Kriisitilanteen "vastuuton hämmentäjä", "tilanteen hyväksikäyttäjä".

Ihmisille on luotu tila, jossa yksilö kokee automaattista helpotusta, jos hän ei ota kantaa "liian monimutkaisiin" asioihin ja jättää ne "asiantuntijoille, siis virkamiehille, vallan "todellisille" pyörittäjille.

Despoottisessa ideologiassa (mm. Neuvostoliitto, USA:n Patriot act -sotilaspolitiikka kaikkien tuomioisuimien tavoittamattomissa, EU:n vapaudet pankkialalle) systeemi on kaiken mitta ja "ajattelun" lähtökohta. Systemianalyysi on siis kielletty, koska kaikki tarmo kohdistetaan systeemin "puolustamiseen", "pelastamiseen".

Kun puhutaan EU:n pelastamisesta, puhutaan ideologian pelastamisesta ja suojelemisesta.
Kriisi on despoottisen ideologian sydän; "vihollinen" on ainoa rakentava voima. Nyt vihollisia ovat "vastentahotoiset" veronmaksajat, joiden täytyisi maksaa pankkien villi ja himokas lainananto voitontavoittelun takia. Kreikan eliitti suojelee jopa/nimenomaan oman romahduksensa arkkitehtejä. Eliitti haluaa pysyä vallassa ja vastuuttomana hinnalla millä hyvänsä, jopa kaaoksen hinnalla.

Islanti kieltäytyi kansallisvaltiona 2011 maksamasta sijoittajapankkien ja pörssin spekulaatiosysteemin riehumista. Ja Islannin kansantalous on nyt vahvasti nousujohteista. 

Politiikka on visiointia ja realismia.
Mikä tässä tilanteessa on realismia ja mikä visiointia?

Tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa EU-hirviön, "yhtenäisyyden", ohjaaminen on luovutettu virkamiehille, joita kukaan ei käytänössä kontrolloi ja joiden päivätyö on painostaa eri valtioiden poliitikkoja uhkailuilla mukautumaan virkamiesten valitsemaan visioimaan politiikkaan, "ainoaan mahdolliseen EU-muotoon".

Realismia on mielestäni se, että tämä systeemi-ideologia tuotti nyt romahduksen ja sen systeemin ja niinikään sen ideologisten arkkitehtien syyllisyyttä ei tunnusteta. Arkkitehdit tulisi poistaa vallasta välittömsäti niin pankeissa kuin EU:n koneistosta. Kreikka vapautettin valvonnasta - miksi?  Miksi tämä on toissijainen kysymys? Miksi kriisin syntymekanismia ei pohdita?


Suuri ideologinen valinta on se, että virkamiehet, jotka tuhosivat taloudellisen systeemin kontrolloimisen puutteilla ja kyvyttömyydellä nähdä pankkien ahneutta, heitä ei eroteta järkyttävistä tuhojen johdosta. Virkamiehet ovat vastuullisina toimijoina saaneet ihmeellisen suojan (pankkien ja systeemin) "palvelijoina" vaikka he ovat toimineet  epädemokraattisina piilopoliitikkoina, suunnan valitsijoina.

Medialle luodaan kuvaa EU:sta, joka on vain systeemi, jossa kukaan ei käytä valtaa. 
Ei ole kuitenkaan olemassa systeemiä ilman ideologisia suuntaviivoja ja painotuksia.
Joku käyttää aina valtaa. Demokraattinen ideaali politiikasta on vallankäyttäjien/vastuullisten paljastaminen ja ideologisten intentioiden vapaa kamppailu kansalaisten kannatuksesta. Manipulointi (perusteeton rajaaminen ja vääristäminen) on stressikapitalismia ja demokratian tuhoamista.


Mitä hyvinvointiyhteiskunnan veroprogression ehdot tuottivatkaan ja mitä nyt maailmalla ihmetellään?
  • " Finland is one of the happiest places on earth. At least, that’s what social scientists have found. - BBC
The obvious question in all this is: what makes Finland – with its near constant cold and long stretches of darkness – such a happy place to live? The New Economics Foundation’s (NEF) National Accounts of Well-being project profiles European countries based on how citizens feel about their own happiness. Finland’s Well-being profile, for instance, scores especially high in the “Absence of Negative Feelings” category, but just a bit above average in the “Positive Feelings” category."


Aikaisempi kirjoitukseni stressikapitalismin luomasta kasinopörssi-ideologiasta:

 

Ei kommentteja: