Suomalaisen masennuksen suurin syy

Selittämätön paine on selvittämätön historian paine. 

•  "Moraalitonta ja tuttua"

•  " Joskus minusta tuntuu kuin eläisin sekä vanhempieni että isovanhempieni menetettyä, vaurioitunutta nuoruutta. Luin Jenni Kirveen esseen Viina ja kiima (Yliopisto-lehti, 05/2011). Siinä kerrottiin, että sota-aikana nuoret eivät saaneet olla nuoria, vaan oma etu tuli kaukana isänmaan edun jäljessä, välissä nälkä, kuolema, pelko ja menetys".  - Basso.fi

Siitä nyt puhutaan vähitellen, mistä suomalainen masennus on suurelta osin peräisin, mitä oli oikeistolainen hegemoniavimma jatkosodan jälkeenkin  ja miten työn ja kurin nimissä ilman keskustelua ja ruman sensuurin voimalla maa oli sotapropagandan kahleessa rauhan aikana sodasta hyötyä hakevien teollisuuspoliitikkojen nationalismi-projektin ja oikeistolaisen yhtenäiskulttuurin takia.  Vasta 1974 poistettiin sotatilalakeja mm. kokoontumiskielto julkisella paikalla. Sitä ennen poliisi sai pidättää kenet tahansa mistä syystä tahansa. Vieläkään armeijan oikeutta harjoittaa  sensuuria ja salaista politiikkaa veronmaksajille ja kansalaisille, mm. Afganistanissa tapettujen ihmisten määrässä, ei ole poistettu.

Valtiosta tuli jumala ja yksilön kokemukset, sodan jälkeinenkin brutaalius, huumeiden käytön valtiollinen maailmanennätys (vasta kun YK:n esijärjestö esitti voimakkaan ihmettelyn valtavasta huumekaupasta Suomeen huumeet kiellettiin kansakunnan psyykeen turruttamiseksi) ja yksilön psyykkiset vammat julistettiin ei-toivotuksi tai oikeastaan täysin kielletyksi puheenaiheeksi. Käskyllä ja uhkailulla.

Sodan poliittinen syy kiellettiin, Sodasta tuli pyhä ja "erillissota".

Poliitikkojen germaaninen kiima ja poliittis-ideologinen kiihkeä valinta talvisodan sytyttämiseksi pyyhittiin pois poliittisesta historiasta kiellettynä aiheena. Uhripuheen avulla suomalaiset sotahullut natsit julistettiin isänmaan ystäviksi, marttyyreiksi ja puolustajiksi, mm. ministeri Erkko ja Ryti.
Sisällissodan 1918 joukkohaudat ovat nykyään konkreettinen symboli suomalaisesta masennuksesta: vieläkään ei saa joukkohautoja avata viranomaisten linjausten takia.

Menneisyyttä ja suomalaisen yhtenäiskulttuurin "itsetuntoa" "suojellaan" eli vääristellään.

Joukkomurhien julmuutta ei haluta nostaa pintaan, uhrien henkilöllisyyttä ja vammoja ei haluta selvittää sillä samalla pieteetillä, millä suomalaiset suuren julkisuuden kera ravasivat Bosniaan selvittämään tuoreiden joukkohautojen avaamista.

Helsingin kaupunki on kieltänyt merkitsemästä Suomenlinnan joukkohautoja.

Oppilaille ei kerrota sodan todellisuutta, mm. sitä, että Tampereella suojeluskunnat teloittivat lähes puolet vangeista kirveellä ja hitaan sadistisella hirttämisellä. Suojeluskuntien rahoittajat ja johtajat olivat suomenruotsalaisia. Suojeluskunnat eivät olisi pärjänneet ilman saksalaisten maailman parasta armeijayksikköä - ja varsinkin tämä on suurin tabu: suomenruotsalaiset julistivat Suomelle saksalaisen kuninkaan sodan jälkeen ja palkkasotilassuojeluskunnat eivät siis olleet lainkaan Suomen vapauden asialla vaan vain teollisuusporvareiden.

Onko historia liian kipeä, jotta siitä puhuttaisiin rehellisesti?
Vieläkin on arkistoja, joita presidentti estää julkistettavaksi.
Kekkosen päiväkirjat mm. sisällissodan ja Suopon ajoilta sekä salainen sotatuomareiden arkisto ovat täysin kiellettyjä tutkijoilta.

Armeijan pääesikunnan arkistoissa on myös filmejä julmista sotarikoksista, joissa suomalaiset teurastivat venäläissiviilejä ja kyliä jatkosodan uljaimpina hetkinä SS-sotavelihenkeen.

PS. Aki Kaurismäenkin nostalgia 50-luvusta on valhetta. Torjunta on suomalaisten tärkein psyykeen hallintamekanismi.

Huumattu Suomi:

Vihreä rauhoittaa, valkoinen piristää

• Johnny Kniga - Ruma sota
  - Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia