torstaina, kesäkuuta 02, 2011

Rinnakkainen hallitusneuvottelu käyntiin ilman Kataisen lupaa

 Vihdoinkin poliittista vastakkainasettelua.
 Hienoa.
 Profiloitumista. Rohkeutta. Linjoja.
  Demokratiaa parhaimmillaan. Poliittista elämää. Kädenvääntöä. Voiman tiedostamista ja annetun vallan käyttöä suoraselkäisesti epädemokraattisen radiohiljaisuuden jälkeen.
 Hallitusneuvottelu on kuin vapaapainia.
Lainsuojatonta touhua. Sananmukaisesti.
Halutessaan Urpilainen voi nimittäin perustaa samanaikaisesti oman hallitusneuvottelunsa, jos Jyrki-boy ei nyt tajua perääntyä saatuaan turpaan vieläpä syrjään sysätyn ison tekijän, perussuomalaisten varjossa.
Eduskunnalle voidaan siis tarjoilla kaksi hallitusvaihtoehtoa yhtäaikaa ja vain eduskunta päättää hallitusasiasta luottamuslauseella. Narttupuolueet, (RKP, vihreät), jotka myyvät vastuuvapaata  yöseuraa  eniten tarjoavalle, voivat neuvotella yhtäaikaa kummankin tahon seurassa.
 Katainenhan ei nyt päätä tai rajaa mitään hallituksettomassa Suomessa ilman mitään lain antamaa virkaa.
Kekkosenajan jyräyspolitiikkaan tottuneet ja Lipposen puskutraktorilobbaukseen sokeaksi turtuneet pörssi-Vanhasen liehittelijät eivät voi ymmärtää tilannetta, jossa rehdisti ja demokraattisesti kaksi ideologista suuntausta kamppailisivat viime metreille saakka eduskunnan vallan alttarille demokraattisen avoimesti. Demokratiassahan mitään ei salata hyvän päätöksen ehtona.
Suomettumisen lakeijat toivovat varmaankin mieluummin  virkamieshallitusta kuin avointa politiikkaa ja demokratian mahdollisuuksia.
SDP:n täytyisi  hyvin nopeasti ottaa terävästi mediatilanne haltuun, varmasti profiloituva ja äänekäs rooli hallitusneuvotteluiden uudessa kuviossa. Katainen on käyttäytynyt kuin isäntä ja itse itsensä kruunaava keisari. Lipposelta omaksuttu sanelijan taktiikka ei toiminut keinotekoisilla ehdoilla ja aikarajoilla, koska ajat muuttuvat.
SDP:llä on ideologinen krapula  Lipposen jäljiltä (vieläkin) ja siksi niin epämääräinen, kasvava ja epäsuora isänmurha Kataisen  sabotointina.  Oman vastavoimaroolin etsintää murrosikäisellä - sillä jos SDP ei ole vastavoima kokoomukselle niin PS ottaa mahtihyperjytkyn ensi vaaleissa.

Osmo Soininvaara on hämmästyksestään vollottaen osoittanut olevansa täysin ulkona demokratian periaatteista ja avoimista korteista, niin tottuneita vihreä eliitti on periaatteettomasta varjoissa lymyilystä, linjattomuudesta ja säälipisteiden keruusta oikeistojuntan siipien alla.
Katainen yritti omituista hajota ja hallitse  -periaatetta halitusneuvottelujen eri neuvotteluryhmien välille, joita hän ei suostunut tapaamaan säätytalola, kuin hän olisi näkmätön henki ja Puppet Master, Deus ex Machina, tavoittamaton ohjaaja, etäinen isähahmo Lipposen kikoilla.

II
Keskustan dilemma on keskustan ongelmallinen imagonhallinta rajun tappion jälkeen ja tulevaisuuden suhteen toimiminen.
Keskusten keskeinen ongelma kimppakiva taas uudestaan oikeistohallituksen kanssa olisi tässä imagopohdinnassa seuraavien vaalien vielä totaalisempi imagotuho ja jäsenkato.
Jos keskustasta tulee taas oikeiston astinlauta oikeistohallitukseen, sen imago "keskustana" liukenee lopullisesti viime vaalikauden lapsellisen kieron ja korruptoituneen maan tavan, vaalirahalahjontakulttuurin, jälkeen. Liian oikeistolainen keskusta porvarien palvelijana ei ole enää keskusta mielikuvana. Perussuomalaisten vähättelevä vastustaminen merkitsee ruohonjuuritasolla keskustakansan mielenkiinnon halveksuntaa.
Perussuomalaiset kun ovat uusi keskusta konservatiivisena vastarintaliikkeenä oikeiston ja vanhan keskustan siunaaman hyperglobalisaatio- ja pörssi-ideologian vastustajana.
Toisaalta vasemmistohallitukseen menemisessä keskusta pelkää myös suurinta kilpailijaansa ja jäsentensä viejää, perussuomalaisia liian läheisessä asetelmassa. Keskustan eliitti tottui haukkumaan perussuomalaisia juntteina eivätkä ymmärtäneet perusjäsentensä olevan ihmiskuvaltaan hyvin lähellä perussuomalaisia. Ystävyys ja avunantopolitiikka voi poistaa eroavaisuuksia liikaakin profiloitumiselta.
Keskustan ideologinen identiteetti on todella hukassa ja heidän valintansa voi päättää koko hallituksen painottumisen. Aika iso valta Suomen ja jopa Euroopan politiikassa.
Arvelisin, että Timo Soini luovuttaisi ilomielin Urpilaiselle nyrkkeilysäkin paikan eli pääministerin pestin sekä Arhinmäelle valtiovarainministerin paikan Euromyrskyn riehuessa. Soini on itse enemmän henkimaailman olento, joka haluaa siunailla ja lupailla kaikenlaista ilman selkeitä valintoja.

SDP:lle vielä muistutuksena, että tärkeintä olisi  katsoa uudestaan miten kokoomus ja keskusta ovat jo nyt olevan valtion budjetin osittaneet eturyhmilleen. Rahaa on aika pirusti mutta käyttötarkoitus kapeille eturyhmille elinkeinotukena ja pörssiyhtiöiden tukiaisina ei aja sosiaalidemokraattista tasaamisen ja jakamisen periaatetta.

III

Kaikki on mahdollista, kun valtio nähdään kansalaisten elintason turvaajaksi eikä pörssiyhtiöiden harjoittaman ruman hyväksikäytön ja riiston mahdollistajaksi.
Ajat voivat muuttua sillä poliitikot eivät pelkää mitään muuta kuin vihaista kansaa ja seuraavia vaaleja.
Ensimmäistä kertaa Kekkosen suomettumisen aika sekä Mauno Koiviston ja Holkerin elitistinen juppipolitiikka on murtumassa. (Neuvostoliiton taloudellinen tukeminen ja pörssipelaajien riskien 100% takaaminen totaalisen infantiilissa valtapelihurmoksessa 1989 laman aiheuttajana sekä sen jälkeisen yhteiskuntaluottamuksen tuhoajana vaikuttaa yhä kaikenmaailman kataisten poliittisena kyklooppikäytöksenä)
Muutos.
Ehkä. Jos vastakkainasettelu jatkuu ideologisella itsepohdiskelulla.

On kovin mautonta rahoittaa nykyisellä tyylillä ylikansallisten firmojen rapeita katteita tukiaisilla tai antaa miljonäärin harrastusmaanviljelykselle 800000 e vuosittain takeena tukirikastumisesta.
On kovin kieroa ylläpitää byrokraattisia linnakkeita kuten jättimäistä opetushallitusta ilman mitään hyödyllistä tarkoitusta. Harmaa talous on valtava 8 miljardin aukko budjetissa ja vain oikeistohallituksen vapausnäkemysten takia kontrolloivan valtion tuhoamisprojektissa.
Ahon, Lipposen ja Vanhasen toimista johtuen Suomessa ollaan nyt tasaveron aikakaudessa 1966 vuoden tasolla!

Ruotsissa on tällä hetkellä kokonaisveroaste 50%, paljon korkeampi kuin Suomessa. Korkea verotus tuottaa siis hyvinvointia tasaamisen ja rahan vaakatason suuremman liikkeen ansiosta. Tasaamisen kapitalismia ja sen aktivoiva vaikutus muun ruotsalaisen hyvinvointi-ideologian ohella. 
Varakkaiden ihmisten röyhkeä hyvinvointi imetään valtavalla elintasoerolla ja köyhän yhteiskuntaluokan pahoinvoinnilla. Sillä kukaan ei voi rikastua iman että vaatii muita elämään rutkasti surkeammin ja uhrautuvammin. Tasavertaisemmat ihmiset vaativat nöyryyttä ja uhrautumiskulttuuria - vain muilta ihmisiltä.
AY-liikkeet ovat sylkeneet pätkätyöläisten päälle SDP:n siunaukselle. Elintason tasaaminen on täysin unohtunut nyt elitistien puolustajilta. Jokaiselle sama palkka samasta työstä - tai pätkätyöläisille jopa enemmän. Ikälisätkin täytyisi unohtaa ellei selvää ammatillista osaamista ole osoitettvissa.
Yhteiskunta muuttuu merkityksettömäksi ja agressiiviseksi, jos ikääntyvällä ryhmällä on nelinkertainen palkka ja he tekevät kaksi kertaa vähemmän työtä kuin nuori pätkätyöläisten armeija. Työn ottamisesta rankaistaan ankarasti sanktioilla sosiaalituen varassa eläviä - miksi tämä kaikki syrjätymiseen tähtäävä politiikka? Pelotekuilun "motivoivaksi" rakentamiseksi, onnistuneiden erottautumiseksi ja itsetunnon pönkittämiseksi alentavalla halventamisella.
Mutta uusjako häämöttää edessä, jos aijomme puhua hyvinvointiyhteskunnasta. Valtio on kontrollia kaaosta vastaan. Kontrolli on siis vapautta ja mahdollisuuksia.
Pienyritysten innovaatioiden nopea tukeminen tulisi olla primääriteollisuuspolitiikkaa eikä ylikansallisten porsaiden ruokkiminen helpotuksilla vain pelon takia.  Kuitenkin korruptoitunut tuki- ja kehittämissysteemi tulisi uudistaa totaalisesti ja se merkitsisi hyvin äkäistä poliittista tahtoa vasemmistohallitukselta.
Kasvavan kaivostoiminnankin voisi kansallistaa kaikkinensa veronmaksajien hyväksi. Järjettömästi luovutettu Suomen valtava fosforivaranto (yksityiselle firmalle pilkkahintaan) voitaisiin saattaa rankan louhintaverotuksen alaisuuteen. Yksityisen terveydenhuollon tukeminen verovaroin ei ole terveydenhuoltopolitiikkaa. Tukiaisa vastaan yksityiset lääkärit heittävät aina vaikeimmat tapaukset valtion eli veronmaksajien hoidettavaksi ja hoitavat vain helpot tapaukset jopa ilman hoitovirhevastuuta.
Tämäkö on todella kapitalismia?



Ei kommentteja: