tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Peliala imee Suomeen ulkomaisia yrityksiä - Opitaanko Nokian turhasta tuhosta mitään? Rovio, Sims, jolla ja Unity


                                     - in English -

Elämme muuttuvia aikoja.
Tuotteet muuttuvat ja me myös muutumme.

Työnkuva muuttuu.
Tuotteet muuttuvat.

Tuotteiden ehdot muuttuvat.
Tuotteesta voi tunnin sisällä tulla globaali brändi.

Tuote voi olla identiteetti. Tekijälle ja kuluttajalle.




Suomalainen vientibisnes tulee olemaan rahallisesti n 70-80 % sisällöntuotantoa - jos ei tapahdu talouden globaalia lamaannusta pankkien vallanhimon ja rahanhimon takia ja niinollen suomalaiset pellot muuttuvat kullaksi vaihtotaloudessa ja ilmastonmuutoksessa.

Nyt määritellään, minkäluonteista tuo bisnes- ja työkulttuuri tulee olemaan interaktiivisessa mediamaailmassa, joka sekoittaa kulttuureja ja kognitiomalleja. Huviksi ja hyödyksi. 
Jos tämä vaihe ja hype nyt epäonnistuu ja muljahtaa epäoriginaaliksi lypsysysteemiksi ilman orgaanista itsekorjautuvuutta ja horisontaalista jakavaa olemusta, suomalainen mediateollisuus kompuroi pahasti. 


Taitavat ja nokkelat ohjelmoijat ovat luoneet pienen Suomi-ilmiön ja kyynisen hauska Angry Bird on kolahtanut globaaliin passiivisaggressiivisten ihmisten tarpeeseen purkaa stressiä ultranopealla ja ultrahelpolla pelillä. Huvittuneella aggressiolla stressin lamaavaa voimaa vastaan. Ei mikään originaali peliformaatti mutta ainutlaatuisella toteutustyylillä, jossa äänimaailma on yllättävän tärkeässä osassa.

Angry B luotiinkin humalassa.

Tuotantokulttuuri elää hurjaa murrosta mielikuvaglobalisatiossa, jossa eturivin firmojen on ymmärrettävä kokonaiskuva myös kulttuurin ja koko ajan muovautuvan viihdedramaturgian kannalta, ei vain näennäisen kaupallisuuden, mielikuvien ja onnenkantamoiden kannalta. Ihmisten psyykkiset perustarpeet, interaktiivisuuden fuzzy logic ja brändihypen ainutkertaisuus tuotteen erottuvuudessa.
Tuote vastaa ana tarvetta, vaikka hype olisi kuin tsunami vastoin analyytikkojen tottumuksia.


Ymmärtävätkö luovien firmojen tekijät luovuuden, funktionaalisuuden ja ainutlaatuisuuden merkitystä tuotantomallin kehittämisessä vai kopioidaanko nyt sitten peloissaan amerikkalaista mediaformaatteja tietokonemediallekin? Rahoittajia mielistelläkseen? 

Nokian johto vastusti ja halveksi alusta asti nuorten insinöörien mielikuvituksen vapautta ja notkeutta.

On ällistyttävää, kuinka Nokia toimi ja pystyi etenemään firman perusasetelmissa: johto myöntyi aina vastentahtoisesti ja jarrutellen voitokkaisiin ideoihin, muutoksiin ja keksintöihin mutta aina vastusti kaikin tavoin nopeutta, edelläkävijyyttä ja muutosta.

Moni keksintö ja hahmotustapa tallattiin multaan Applen ne sieltä poimittavaksi.

Nyt amerikkalainen raha Suomessa voi tulla kiristysvälineeksi ja nokialaiseksi kohtalonkulttuuriksi mediakulttuuri-firmoille - joita pelifirmat ovat.

Historialla on tapana toista itseään.

Ellei tapahdu vastaliikettä ja kognitioiden dtrategista uudelleenpainottumista  eli ns. oppimista.


 Opitaanko Nokian turhasta tuhosta mitään?

Ymmärretäänkö sisällöntuotannon uusi aikakausi ja palkitsevatko työnantajat reilusti ja reaaliajassa nerokkaimpia ja persoonallisimpia tekijöitään?

Ymmärtävätkö uusien firmojen perustajat oman kunnianhimonsa yli esim. monipuolisuuden, akateemisen koulutuksen tärkeyden ja kulttuurilukutaidon monipuoliset taitajat?

Osaavatko johtajat ymmärtää insinöörin, nörtin ja humanistikäsikirjoittajan eron?
Osaavatko tuottajat erottaa sisällön ja toteutustavan toisistaan?

Applessa ihmisten visiot eivät nousseet nörttikulttuurista. Apple muokkasi nörttikulttuurista käyttökulttuuria ja elämänhallintaa.

Suomalaisessa pelibisneksessä ohjelmoivat nörtit ovat usein estäneet johtajiaan palkkaamasta erikseen käsikirjoittajia ja humanisteja. Firmat ovat olleet kaveripiirejä ja kammoksuneet humanistista sivistystä ja poleemisuutta.

Mutta - aikakausi vaatii nyt lahjakkuuksien työnjakoa, moniajomallia nyrkkipajan sijaan - eikä lahjakkaiden johtajanörttien kannata luoda Nokioita, joissa vanhentuvat tienavaajat kuristavat taas uusia tekijöitä "omassa valtakunnassaan" ja itkuraivareissaan sabotoivat  toimivampia työnjaon malleja omissa taaksepäin menestyksensä nousua tuijottavissa kulteissaan.

Nörtit ovat nyt tienraivaajia humanisteille sisällöntuotannon uudessa aikakaudessa ja kaikki hyötyvät yhteistyöstä humanistien kanssa.

Onnistuminen on ollut nyt alku mutta se ei saa olla rajoittava kaava.

Pelien ja interaktiivisten hyötyohjelmien tuotantoevoluutio tulee kiihtymään ja insinöörit sekä kouluttamattomat nörtit eivät hallitse kulttuurien tuhansia leikittelytapoja ja hahmottamiskeinoja, joita humanistit hallitsevat. Mediakulttuurin hurja voima toteuttaa mielikuvitusta ei ole vielä saavutanut humanisteja.

Nokiassahan vanhat insinöörit tekivät kateudessaan kaikkena estääkseen nuorten uuden kulttuurin syntymisen firman sisällä.
Vuosisadan bisnestragedia.

Hyvin Shakespearea.
Tapahtuuko juonenkäänne tarinassamme?

Työ määritelee Marxin ja Sokrateen mukaan ihmisen mielekkyyden, olemassaolotavan, funktion ja tarkoituksen.

Pelitalojen on parasta palkita reaaliajassa hyviä tekijöitään eikä keskittyä nillittävään eliittiosaston omistamaan optiotalouteen ja tyhjään pörssibrändäykseen - kuten itsetuhoinen Nokian eliitti valitsi omissa pilvilinnoissaan.



Uusi mediakulttuuri - Fanikulttuuri

You can't beat it

”Musiikkisi ladataan ilmaiseksi, mutta t-paidasta saat 100 euroa” - Talous - 3T



Hm... koulu houkuttelee kaupalliseen sitoutumiseen, ei ihan niin hyvä idea



 

Ei kommentteja: