perjantaina, lokakuuta 12, 2012

Ruotsi on käsitetty väärin - suomettumisen aakkoset

   

Ruotsi on käsitetty Suomessa väärin - tahallaan.

Siellä on vallalla aidosti vapauttava anti-suomettuminen; jokaiselle yksilölle halutaan antaa mahdollisuus.

 Suomettumisen totuuskonsensuksen runnomiseen suostuneille ja alistuneille tämä lähellä kiiluva yksilöiden resursseja tarkkaileva ja kunnioittava Ruotsi on kauhua ja ahdistusta kiellettyjen unelmien pelottavana todellistumana.

Konsensus tarkoittaa yhteisön ylpeyttä sokeasta varmuudesta ja yksilön musertamisesta yhteisön luvalla jokaisen saadessa varmuutta toimiessaan itä-Saksasta omaksutulla petturuuden ja imiannon kunniakulttuurilla oikeistolaisissa raameissa.
Yhdenmukaisuus, ylhäältä päin valuva hierarkinen yhdenmukaisuus horisontaalisen keskustelevan solidaarisuuden sijaan.

Konsensustunnottomuuteen ja menneisyyden torjumiseen suostuneet sulkevat pois kaiken epävarmuuden ja uuden mahdollisuuden ja sitten kutsuvat sitä varmuudeksi.
Kaiken jyräävä Konsensus, salatun vallan puhtain sinetti:
teidän ei tarvitse tietää päätösten vaihtoehtoja ja perusteluja,
te voitte vain uskoa  että kaikki tapahtuu teidän parhaaksenne.

Jotta pitäisitte avointa demokratiaa pahimpana uhkana
olemassaolollenne kun olemassaolonne ei haittaa eliitin puuhasteluja.

Yhteisön "eetoksen" määrättyyn diktatuuriin, yhteisön määrättyyn "häiriöttömyyteen" ja tehokkuuteen suostuneet  saavat "yhteisön" siunauksen, siis eliitin siunauksen Pax Konsensukseen ja yhteisen identiteetin eli suomettumisen yhtenäiskulttuurin vaatimuksen ilman mitään ymmärrystä syystä, valinnasta ja seurauksesta.

Eliitin valitus, isän ahdistus ja äidin kauhistunut tuomio on hirvittävintä mitä konsensukselta rauhan saanut epäyksilö voi kuvitella. Konsensuksen maalaama erilaisuuden helvetti ja uhka "yhteisölle" on lapsen mielenrauhan sietämätön uhka.

Olemme vieläkin kekkoskultin alla, jossa yksilö vapisten rukoilee johtajakultin vetäjää yhdenmukaisuuden ja vaihtoehdottomuuden nimeen  kiroten oman yksilöllisyytensä aiheuttamaa uhkaa yhteisön pyhäksi julistamalle konsensukselle.

Antakaa perkele työrauha, maan madot, älkääkä estäkö johtamista!
Me kutsumme sinua orsille, oi suuri Nahkuri, jonka ruumiillistumia me kohotamme sydäntemme valtiaiksi.


Näin palvelijat, teurastajat ja juoksupojat voivat samaistua aateliskultin suomettuneessa versiossa johtajaansa ryömiessään ja kuvitellessaan imitaation "yhdistävää voimaa" johtajansa ajatuksin.
Ei meillä ole aitoa kapitalismia, joka johtuu ja tuottaa voimansa taidosta, laadusta, luovuudesta, toimintakyvystä, vastuusta ja kysynnästä. Vastuu on harhainen vitsi eliitin rajoittamattoman himon heijastuksena.

  •    Ruotsi on itse päässyt vaurauden avulla eroon omasta totalitarismin eetoksestaan, perinnöstään aatelisten despotismista.

      Osittain Ruotsi on tehnyt sen torjuen tietoisuutta mm. verisistä ja julmista suomalaiden nuorten miesten käyttämisestä Euroopan ryöstöretkillä ja kieltäen aiheuttamansa trauman suomalaisille.

    Tästä johtuu myös pitkälle Suomen torjunta Ruotsin modernin pehmeää, joustavaa ja elpyvää kulttuuria vastaan.

    Suomenruotsalaiset torjuvat myös historian tajuntaa ja haluavat pakkokielellä pitää vielä himpun verran aateliskulttuuria Suomessa. Missään muualla maailmassa ei ole pakkokieltä jäänyt näin pienen kolonisaatiovähemmistön valtaoikeudeksi elitistisen kulttuurivaltansa pönkittämiseksi.
  •  

   II

Kekkosen konsensus keskittyi alunperin Kekkosen kontrolloimien klaanien muodostamiseen päämääränä myös vahva valtio yhden despootin ylpeytenä ja samalla koheesiona kansalaisten hyötynä.
  •  Kekkonen vastusti ensin hyvinvointivaltiota ja eliitin veroprogressiota suomenruotsalaisen teollisuusporvarieliittinsä kauhunhuutojen säestämänä mutta otti ne  notkeasti lopulta aseikseen Kekkosen valtiososialismina, joka oli vain imagovallankaappaus työläisten lakoilla taisteleman sosiaalidemokratian nenän edestä
Kekkosen Klaaneille (teollisuus, taide, rahoitus ja kaiken huippuna perustuslain vastainen peloteministeriö eli ulkoministeriö) annettiin tiukasti omat leikkikehät mutta mielikuvana rajattoman vallan hallunisaatio ja keskinäinen nahistelu isä-Kekkosen suosiosta sen ollessa ainoa yhdistävä tekijä sensuurin, suomettumisen, pelon ja moralismin mielikuvituksellisin keinoin. Konsensus kontrollina, mielentilana ja systeeminä.

Alunperin aikaansa sidottuna mystisen tasapainoisena systemiinä ruotsalaiseen hyvinvointyhteiskuntamalliin assimiloituna kontrollisysteeminä - mutta jonka keinot siirtyivät Kekkosen ruumiinsyöjille. Rajoittamattomina.

Vapisemme nyt Kekkosen yksityisen vallan doktriinin ydinjätteen halvaannuttamina.
Suomalaisten ideologinen alistuminen EU:lle ja "eurouskollisuudelle" on tämän neuvostoliitto-suomettumisen täydellinen uudelleensyntyminen! Kekkosen perintö tunareille - kontrolloitavia tunareita, joita Kekkonen mielellään keräsi ympärilleen ja jätti jälkeensä poliittiseksi eliitiksi, kiroukseksi despootin kroonisesta ja fundamentaalista itsekeskeisyydestä.

         imitatio aequitas species

    ( Tapaus Väyrynen teki taktisen virheen Kekkosen jäykkänä taikurin lumoutuneena oppipoikana: hän jäi toistamaan suoraan Kekkosen systeemiä eikä nähnyt poliitikkona lainkaan mitä tehoja halventamisen keinojen sovaltaminen tuotti kokoomuseliitille 1989-laman käyttämistä uutena pelote-Neuvostoliittona eli uutena totaliseena uhkana, eliitin valtakuntana ja alistumisen vaatimuksena uuden moralismin ja sensuurin säännöin äärioikeistolaisena talouspuheena ilman vastuuta ja seuraamuksia. Väyrysestä ei tullut vastavoimaa tai uudistajaa vaan isän lupauksista unelmoiva lapsivirkamies ).

  • Putin ja Stalin ovat aloittelijoita Kekkosen luomaan systeemidramaturgiaan verrattuna.
Hajota ja hallitse. Kukaan ei voi ylittää Kekkosen populismia, edes Putin matkiessaan isä vanhus-Aurinkoisen lihaksikkaan ruumiin ikuista henkistä hehkua. Vain Kekkosen aiheuttama tuho (1989 lama Suomen koskemattomuuden ja valuuttakeinottelun illuusiossa kapitalismin suomettumtumisen sisäänajossa Mauno Koiviston neuvostoliittopuheiden takana), sen aiheuttama tuho voidaan nyt ylittää kontrolloimattomassa suomettumisessa eli Eu-fantasiassa sulautumisesa ikuiseen Saksaan - ilman Kekkosen valtiollista systeemiteoriaa, ilman lakuperäistä Kekkosen smbioottista  kehystä kansan kanssa.

Pelastaja, Kekkosen reinkarnaatiot, häiriöistä loukkantuvat paradoksien valtiaat, tämän maailman lainalaisuuksista vapaat messiaat yliluonnollisen EVM-sampon äärellä. Epäpoliittisesti  perusteltu politiikan apex, pörssiuskonnon suomettumisen korkea veisu, Rooman keisarikultin ällistyttävän suora kopio. Kekkosen kaipuu ja puolijumala Caesarin karmea perintö totaalisen suomettumisen pohjoisena illuminaationa.

 Meillä on ilman Kekkosen taktisesti kontrolloitua systeemikonsensusta ja tasauskonsensusta vain rajoittamatonta eliitin konsensus-eetos "rikastumisen ja nousun unelmana" ja puhdasta kulissientakaista valtaa mystisesti korostava salailu, salaliittojen EU-kehrä,  joka
on nyt vain perinteisen oikeistolainen salaava ja pilkkaava pikkuporvarillinen demoni, joka haluaa taas uudeksi herrakseen porvarisotn vuosisadanalun voittamattoman Saksan hehkuvan Fenix-linnun, sen tuomitsemattoman ja omantunnottoman papiston, fasismin lippua kantaneen pankkiirien tulenkestävän ja saalistavan aateliston.

Kekkosen vallanhalun ja nöyryyttämisen ydinjätteen jättämä epädemokraattinen kirous on kuin suomalaisen suvun itseään toistava kirous väkivaltaisen, mitätöivän ja pedofilisen patriarkan/matriarkan jäljiltä.

Fasismin tunnistaa siitä, kun Fuhreriin samaistuu sairaanhoitaja, ilman uraa toimiva virkamies ja pätkätyöläinen saadakseen voimantuntoa ja torjuakseen alistumalla tyytyväisenä totaalisen mitättömyytensä ja pelkoonsa puhua mitään puhtaasti omaa mielipidettä.
Fasismi on hierarkisesti ohjatun voimantunnon illuusion suloisuudessa. Aurinkoinen ja monotoninen fasismi, itsetunnon perversio kitkattomana alistumisena ilman persoonaa. Eetoksen paine ja unisono turvatakuina.

Saksa on Euroopan kova ydin poliittis-uskonnollisessa ajattoman vallan palvonnassa, joka ajoi Suomenkin talvisotaan ja jatkosotaan veri unelman voiteluöljynä sekä uhrautumaan tyhjään velanantoansaan Saksan nääntyville uhreille.


 Ruotsi aloitti  nyt elvytystoimet  omalle kansalleen samaan
aikaan kun Suomen pankki pumppaa valtion varat saksalaisille
pankeille onnistuneista velka-ansoista, Kreikan tuhoamisesta
sekä  espanjalaisille kiinteistökeinottelijoille onnistuneesta
EU-tuen 100 miljardin vedätyksestä. 






  "Keittäjä teki liian hyvää kouluruokaa yli standardien"

Suomessakin on tuutua tämä moralistinen sosiaalidemokratia jonka avulla oikeisto hyväksyi sosiaalidemokratian tasapäistämiseksi ja kontorllivaltioksi.


   Ehkä Ruotsalaista versiota suomettumista, joka on myös ruotsalaisen kulttuurin sisäisenä taisteluna ja hämmennyksenä vuosisataista aateliskulttuuria vastaan - tässä yhteydessä selvästi vain oikeistolaisen suurpääoman taisteluna ruotsalaista tasa-arvoperiaatetta räikeästi vääristäen ja taktisesti hyväksikäyttäen - löytyykö ruotsalaisilla nyt ideologista analyysikykyä avata tämä Suomesta niin tuttu oikeiston vasemmistolta kaappaaman ideologisen sanaston ja retoriikan käyttö harhauttavana paradoksina:
  Eläköön uusliberalistinen totalitarismi, jossa suuryhtiöt
  ja monopolit  vapautetaan kilpailusta ja laatutakuusta!





     III

 Nokian romahtaminen oli aivan selvää jo 8 vuotta sitten.
Nokia on suomettumisen selkein esimerkki, mitä suomettumisen eli eliitin suojaamisen ja jähmetyneiden itsestäänselvyyksien strategia aiheuttaa ihmiskuvalle ja todellisuuskuvan vääristyiselle yrityskulttuurissa.
  • Olisi huikean tärkeää, jotta Nokian hierarkista vallan jähmettymistä ja itsetarkoituksellisen systeemin rakentamista tutkittaisiin sosiologisesti, psykologisesti ja yritysjohtamisen teorioiden kautta.
Nokian eliitin ylimielistä itsetuhoisuutta, todellisuusharhoja brändin eristämisestä mediakulttuurista "omaehtoiseksi", kekkosmaiseksi kulttuurikseen kirkon tapaisena tuotteen määrittelijänä ja johdon  kylmästi nuorilta insinööreiltä palkatonta ylityötä vaativaa bonus-optio-nihilismiä  ei vieläkään uskota todeksi. 

Mutta mikään Nokiassa ei ollut vahinko ilman ideologiaa. 

Kuten ei sitä uskota vieläkään todeksi, että Kataisen kiihko ajaa Suomi "eurovastuuseen" saksalaisista pankeista on pelkästään ideologista maanpetturuutta ilman mitään lojaalisuutta Suomen kansalaisille ja perustuslaille. Siksi perustuslaki on perustuslain vastaisesti julistettu epäpäteväksi ohjaamaan hallituksen toimintaa liittovaltion hyväksi.  

Kataisen ja Stubbin lojaalisuus on siellä, missä heidän kova ytimensä on.




IV

  •  Tässä alla Hesarin päätoimittaja Mikael "lohikäärmeenhautoja" Pentikäisen harhainen päiväunelma ja suomettumisen kultin ällistyttävin tekohengitys kahden vuoden takaa, historiaa huolettomasti väärentävä, historiantutkimuksen totaalisesti ohittava, vanhoihin valheisiin kulissina tukeutuva poliittinen illuusio turtuneena manifestina; nostalgiasta on tullut pyhä kolmiyhteisen Kataisen, Stubbin ja Niinistön suomettumisen projektin kulmakivi, isän muistoa kunnioittaen, omaa vallankäyttöä horteessa oikeuttava fantasia : 

                         - 7.9.2010 HS M P-

   " Presidentti Urho Kekkosen syntymän 110-vuotisjuhlan äärellä

 on pohdittu Suomen pitkäaikaisimman valtionpäämiehen perintöä eri näkökulmista.

Kekkosen nimimerkin Pekka Peitsen julkaisijana toiminut Suomen Kuvalehti arvioi tylysti, että Kekkonen on "unohdettu" ja hänestä on tullut "harmiton retrohahmo".

Lehti perustelee Kekkosen varjon haalistumista muun muassa sillä, että tämän syntymäkodissa, Lepikon torpassa Pielavedellä Ylä-Savossa, käy vuosittain enää vain muutama tuhat kävijää. Enemmän Kekkos-kriittisenä pidettyyn Sanomaan kuuluva Ilta-Sanomat taas julkaisi näyttävän UKK-erikoislehden, jossa kerrotaan entisestä presidentistä 110 tarinaa.

Ilta-Sanomien mainiota UKK-lehteä on myyty kymmeniätuhansia, ja siitä on otettu toinen painos. Niin ei kävisi, jos Kekkosella ei olisi sijaa suomalaisten sydämissä.

Kekkosen kauden jälkeen on ymmärrettävästi käyty kriittistä keskustelua hänen vallan vuosistaan. Kritiikki on ollut paikallaan.

Kovin harva on tosissaan sitä mieltä, ettei Kekkonen olisi mennyt monessa asiassa liian pitkälle. Ennen muuta hänen olisi pitänyt luopua virastaan aiemmin ja saada elää arvokas vanhuus ilman viranhoidon valtavia paineita.

Poliittisesti Kekkosen perintö kuitenkin näkyy edelleen, esimerkiksi siinä, miten Suomi on etsinyt paikkaansa lännessä, suhtautunut itänaapuriinsa ja hakenut roolia rauhantyön näyttämöiltä.

Kekkosen suuri linja oli sitoa Suomea länteen niin syvällisesti kuin se suuren Neuvostoliiton varjossa oli mahdollista. Kun idän varjo hieman siirtyi ja liekanaru hellitti, Kekkonen oli valmis ottamaan uusia askelia kohti länttä ja läntistä arvoyhteisöä. Toki voi sanoa, että Kekkosen tulkinta liekanarun mitasta oli välillä kovin pessimistinen.

"Vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jää perinteisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle", Kekkonen sanoi vuonna 1960.

Siksi esimerkiksi Suomen jäsenyyttä läntisessä puolustusliitossa Natossa voi ihan kelpo perustein pitää kekkoslaisena ajatteluna.

Kekkonen kunnioitti – ja pelkäsikin – itäistä naapuria ja sen arvaamattomuutta. Sitä ei ole syytä ihmetellä, kun katsoo hänen aikaansa sen historiallisissa kehyksissä.

Neuvostoliitosta tahdottiin tietää totuus, jotta sen kanssa osattaisiin olla ja elää, mutta totuutta ei haluttu kertoa ääneen. Totuus sai joustaa, jos poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja liikkumatila sitä vaativat.

Kekkosen ajan perintö näkyy myös siinä, miten Suomessa on käsitelty pohdintoja Venäjän suurvalta-asemasta. Tällainen julkinen pohdinta ei taida olla kovin kekkoslaista, koska se voi ärsyttää naapuria.

"Meidän asiamme ei ole mestaroida naapuriamme eikä opettaa sille, mitä yhteiskunta- tai talouspolitiikkaa sen tulisi harjoittaa", Kekkonen opetti.

Kansainvälisen rauhantyön Kekkonen näki alueena, jossa Suomi pystyisi vahvistamaan kansainvälistä asemaansa. Siinä Suomi sai toimia Kekkosen kaipaamana kansainvälisen politiikan lääkärinä. Hän halusi Suomelle roolia Yhdistyneissä kansakunnissa ja sen rauhanturvatehtävissä.

Samaan teemaan liittyi menestyksekäs aloite Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta, joka toi Suomelle arvostusta. Ety-prosessilla oli oma vaikutuksensa myös rautaesiripun murtumiseen ja Itä-Euroopan kansojen vapautumiseen.

Presidentti Martti Ahtisaaren vahva henkilökohtainen rooli ja osaaminen eri rauhanprojekteissa nostivat Suomen kansainvälisen rauhantyön näyttämöillä aivan uudelle tasolle.

Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk) viikonvaihteessa lanseeraama rauhantyöaloite kuuluu samaan kekkoslaiseen perinteeseen.

Pitäisikö siellä Lepikon torpassa sitten yhä käydä?

Kyllä se hyvä olisi, muttei niinkään Kekkosen kuin Suomen takia. Lepikon torppa on oivallinen muistutus siitä, miksi Suomi oli Newsweek-lehden maavertailun ykkönen. Se kertoo, että pienen savolaisen tilan pojasta voi tulla Suomen tasavallan presidentti.

Suomessa voi nousta tasavallan huipulle, vaikka olisi syntynyt talossa, jossa ei nähty kultalusikoita.

Se oli aikoinaan mahdollista Kekkoselle, ja se on ollut mahdollista hänen seuraajilleen Mauno Koivistolle, Martti Ahtisaarelle ja Tarja Haloselle.

Lepikon torppa puhuu omalla vaiteliaalla tavallaan  "  - HS







"           "



   Te puhtaat syöttiläät
    ja aatelisten halveksunnan
       voimaa ja ylemmyydentuntoa
     ihailevat
     silmiä ummistavat esteetikot








Ennakkoluuloja siellä ja täällä:

http://trubbelifolkhemmet.blogspot.fi/











Ei kommentteja: