tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Mitä yhteistä on paavilla ja Kataisella?


Mitä yhteistä on paavilla ja Kataisella?


Mitä yhteistä on paavilla ja Kataisella?



 Lyhyt vastaus pitkästä psykohistoriastamme:
 Kekkonen kuninkaan sijaisena ja samoin myös Katainen. Kummatkin lisäksi hyvinvointivaltion imagon kaappaajana.

 Pitkä vastaus:  kaikki blogikirjoitukseni kuuden vuoden sisältä. Nopeasti selventävämpi yhteenveto on kuitenkin tämä alla oleva blogikirjoitus. 

Vatikaanilla on pitkä poliittinen vaikutushistoria Suomeen ja Suomen eliitin käyttäytymiseen. Ja Kekkosen keinoihin - Kataisen esikuvana demokratian tuhoamisessa.
Poliitikot ovat varsinkin Suomessa omaksuneet esiintymisensä maneerit ennenkaikkea papeilta. Vast'ikään Stubb julisti, että Ruotsi elää synnissä ja Sauli Niinistö saarnasi Jumalan rauhaa kansalle. Tämä suora papillinen retoriikka on erittäin röyhkeää mutta varsinkin vaarallista kellon taaksepäin kääntämistä.

Suomalaiset ovat todella vaarallisella tavalla tottuneet siihen, että on vain yksi vaihtoehto.
 Eliitin hyväksymä vaihtoehto. Joka annetaan kansalle kuin Jumalan ruumis ehtoollisella.

  Miksi suomalaiset uutislähetykset jännittävät nyt uuden paavin puolesta ja isot oikeistolaiset mediatalot torjuvat faktoja Vatikaanin ja katolisten kirkkojen ihmisoikeusrikoksista kuten torjuvat faktoja Suomen äärioikeistolaisesta ja sangen epädemokraattisesta historiasta vuoteen 1945 saakka?
Vasta 1945 saimme jonkinlaisen sananvapauden mutta sekin selvällä propagandalla ja rumalla sensuurilla höystettynä.
Vapautumista esitettiin järkyttävän laajana ja demokratiaa Suomessa niin suurena, että ihmiset vuosikymmenien aikana eivät enää nähneet sensuurin rajaa.
Kansalaisia "suojeltiin" kuten Urpilainen haluaa suojella nyt ministeriönsä sadoilla salauksilla. Eli veronmaksajien ei kuulu tietää, mihin heidän rahansa menevät ja millä ehdoillla.
Jopa radioasemat olivat hallitukselle Kekkosaikana niin suuri uhka että vasta 1986 ensimmäinen vapaa yksityinen ja kapinallinen radioasema City sai puhua maan tilasta ja ahdistavasta kulttuurista. Se oli todellakin jotain uutta mutta se sammui nopeasti Helsingin taloudellisen eliitin painostukseen ja viettelyyn.
Julkisuuden hallinta jäi eliitille vaikka demokratia sanana jäi aseeksi opettajille ja kuulutajille kansan nöyräksi koulimiseen.
Kekkonen antoi oman valtataistelunsa ja "hajota ja hallitse" -taktiikan takia uutta sananvapautta vasemmistolle jo sodan jälkeen  mutta sekin oli tiukasti kontrolloitua, annosteluta, ennalta määriteltyä ja varsinkin mediassa populistisesti eliitin sekoiluja suodattavaa itsesensuuria perustuslain vastaisesti.
Eduskunta peloteltiin Kekkosen kuriin ja puheissa korostettiin silti demokratiaa ja vapautta läntisen maailman innokkaana jäsenenä. Naurettavaa pelleilyä ja itsepetosta.  
Eliitti pystyi erottamaan kenet tahansa julkisuuskulissista ja median ilmatiivis kulissin rakentaminen ja kouluissa itsesensuurin opettaminen kansalaisille oli paljon parempaa kuin Neuvostoliitossa.
Kekkonen onnistui siinä, missä Stalin ja paavi epäonnistui. 
Aatelisto ei hävinnyt minnekään, media esitti eliitin koskemattomana ja epäseksuaalisina puolijumalina Neuvostoliiotn mallin mukaan.


Kyse suomalaisten heräämisestä jatkuviin maanpetoksiin ja saksalaisten pankkiirien voittokulkuun Suomessa (Mannerheimista Kekkoseen ja pankkienpelastaja Koivistosta Kataiseen) vaatii ehkä rajun kulissien romahtamisen, kurjistumisen lisääntymisen kun valtiota puretaan suomalaisten arvovalintojen vastaisesti.

Suomalaiset eivät seuraa uutta historiantutkimusta eivätkä ymmärrä megalomaanisimman ikonin maanpetoksia, joka vaikuttaa yhä tajunnassamme kansallisen itsepetoksen ja eliitin muovaaman historiantulkinnan takia: Suuren voittamattoman isähahmon freudilainen ikoni  Mannerheim ei taistellut Suomen itsenäisyyden puolesta kertaakaan vaan kolmessa sodassa Suomen luovuttamiseksi Saksan maakunnaksi.
Sotahulluuteen ja oikeistolaiseen kiihkoiluun ideologisesti ja "huomaamatta" valmennettuja suomalaisia ei lainkaan häiritse se, että Mannerheim määräsi ammuttavaksi kaikki Suomen kansalaiset lainvastaisesti, jos he eivät ylitä rajaa laittomassa hyökkäyssodassa Hitlerin sotapolitiikan mukaisesti.
Joukkomurhat olivat Mannerheimin ideologinen ase jo sisällissodassa. Siitä jäi perinnöksi alitajuinen kansallinen pelkotila eliitin julmuutta kohtaan, jota useimmat suomalaiset yrittävät nyt tulkita "uskollisuudeksi" eliitille ja uskollisuudeksi "EU":lle, "euroidentiteetille".  Toki kirkon julmat lakisäädökset, syntikulttuuri ja kontrolli suomalaisille  eliittihierarkian junttaamiseksi on tämän Mannerheimin eliittihegemoninan suuri taustalataaja.

Pelko toimii Suomessa nyt paradoksaalisesti toivon kautta. Ihmiset kiinnittävät toivonsa hyvään Suomikuvaan ja siksi sulkevat silmänsä todellisuudelle.
Katainenkin vetoaa jatkuvasti hyvään suomikuvaan ja esittäytyy sen suojelijaksi vaikka käyttää sitä vain suojana vasemmiston ja työläisten luoman hyvinvointivaltion ideologiseen purkamiseen.

Pelko ihanne-Suomikuvan romahtamisesta  ja pelko luottamuksen romahtamisesta virkamiehiä kohtaan hallitsee suomalaisia kuin suomalaiset olisivat transsissa, lamaantuneita, luottaen omaan passiivisuuteensa suojana todellisuuden todellisia konflikteja kohtaan.
Tämä kulttuurin vallannut pelko tukeutuu aina vain sokeaan luottamukseen ja toiveeseen vahvasta johtajasta ja eliitin "hyväntahtoisuudesta".
  • Luottamisesta on tehty itseisarvo kirkon julistuksen mukaisesti.
Ihmiset siis pelkäävät niin paljon, että eivät voi tunnustaa pelkoaan, poliittista korruoptiota, Suomikuvan valheellisuutta, eliitin jyräystä ja aitoa historiaansa todeksi ja haluavat siten nähdä pimeyden valkeutena.
Toivon tunteen tähden ilman tiedostamista.
Kuin sylikoira eliitin sylissä.

  • Ei voi olla demokratiaa, jos pelko hallitsee todellisia vallankäyttäjiä eli kansalaisia.

Politiikka, maan tapa ja totteleminen ei ole sama asia kuin demokratia.


Tällä hetkellä teollisuuseliitti ja puolueliitti harrastaa voimakasta politiikkaa: EU räikeänä harhautuksena ja vaativana ehtona "eurooppalaiselle" Suomelle.
Mutta kenen ehdoilla ja keitä varten?
Voimakas poliittinen toiminta, röyhkeä virkamiesten systemaattinen salailu  "EU-toiminnan" perusteluna  harhauttaa suomalaiset luulemaan että voimakas ja härski politikointi on sama asia kuin demokratia.
Ei ole.

Poliittinen sirkus on vain sirkus kuten susien pelko on tärkeiden ongelmien sivuun työntämistä.
  • Aidossa demokratiassa vallanvaihtajat vaihdetaan nopeasti ja tiheään, jos vallankäyttö ei toteuta kansalaisten ehtoja ja valittuja arvopäämääriä.

Valta on kansalla.
Tämä itsestäänselvyys demokratiasta on kuitenkin mustamaalattu eliitin avoimella ivalla ja jota eliitin hyväksyntää etsivät kansanosat nyt pitävät naurettavana ideologiana ja "vasemmistolaisuutena". 
  • Demokratia on aina uhka eliitille ja siksi eliitin uhkaava käytös on nähtävä itsestäänselvänä historiallisena jatkumona.
Kansa on opetettu väistämään konflikteja.
Näin sylikoiraksi opetettu kansa on opetettu pelkäämään eliittiään.

Nyt poliitikot ovat keskittyneet syyllistämään ja vähättelemään kansalaisia kansalaisten sangen yleisistä arvopäämääristä hyvinvointivaltion puolesta, päämäristä, jotka ovat sangen erilaisia kuin eliitin.

Eliitti ajattelee aina ja vain tuloerojen kasvattamista ja köyhien hyväksikäyttöä. Maailmanhistoria ei todista mistään muusta.

Veroprogressio on purettu ja verolait tehty täyteen reikiä suuryhtiöiden ja varakkaiden veronkiertoa varten. Tämä on markkinoitu oikeistolaisena vapautena ja kyvykkään ihmisen tilaisuutena.
Se on kuitenkin valtion toimintaperiaateiden tuhoamista ja kansallisomaisuuden luovuttamista tuhon asiantuntijoille, kaivosythiöille. Pörssi-ideologian ja rahan vapauden nimissä.

Kataisen, Suomen pankin, Urpilaisen, finanssialan keskusliiton ja EK:n valheiden määrä ja väitteiden tyhjiinraukeamisen määrä on jo niin suuri että ajatteleva kansa olisi jo hajottanut hallituksen monta kertaa mielenosoituksilla.

Suurin ongelma on puoluekulttuuri.
Ei oikeastaan ole puolueita vaan vain puolueita hallinnoiva puolue-eliitti, joka käskyttää uhkaillen puoluettaan ja kaikkia niitä, joilla on vain himokas toive nousta eliitin kontrolloimassa puoluehierarkiassa. Hyvinvoinnin ideologia ja toimivaksi osoittautuneet periaatteet (mm. veroprogressio) on hylätty SDP:ssä ja EU on otettu sielläkin lyöntiaseeksi "vasemmistolaisin termein" - eliitin vapauttamiseksi.

Puolue-eliitillä on tiukka ote puolueistaan, joten pelkän äänestämisen kautta politiikan tekeminen on nyt hyvin vaikeaa - maassa, jossa vasemmistoliittokin on tukemassa Kataista Arhinmäen uran ja vallanhimon takia ja siten ei todellakaan ole suoraa vaihtoehtoa eliitin politiikalle. Soinikin on ääni vapisten toivonut, että pääsee kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen.

Puolueväki joka puolueessa on saatu uskomaan kokoomuspuolueen esimerkin tavoin, että puolue-eliitti on ansainnut asemansa eikä ”puoluetta hyödyttänyttä” poliitikko saa siirtää syrjään vaan hänen uraansa on ajateltava. Ideologia ja demokratia ei siis saa olla puolueissakaan puolueliitin yläpuolella.

Tämä eliitin lanseeraama porvarillinen ajattelutapa  eliitin hyvinvoinnista ja koskemattomuudesta lamauttaa demokratian täydellisesti.
Ei ole vastavoimia eliitin ahneudelle.
Kaikki vain haluavat olla eliittiä ja tämän mielipuolisen amerikkalisen unelman takia samaistuvat eliittiin eivätkö oman yhteiskuntaluokan yksilöihin solidaarisesti

On luotu illuusio, jossa ihmiset haluavat samaistua poliittiseen eliittiin eikä demokraattisesti vaatia poliitikkoja vastuuseen.

Tilanne on enemmän kuin karmea.

Kuinka voimme toivoa demokratiaa kun ihmiset eivät käsitä, mitä demokratia on?

Suomalaisilla on pitkä alistettu historia, jonka takia rangaistuksen pelko eliitin jalkojen juuressa on tavallaan selkäytimessä 800 vuoden totaalisen kolonisaation ja aatelisten eliittikulttuurin jäljiltä (vuodet 1078 - 1808).
 Aateliskulttuurin tarkoittaa täsmällisesti täydellistä eriarvoisuutta tuomioistuimen edessä. Oikeuslaitoksemme on valitettavasti vielä käsittämättömän epätasa-arvoinen ja eliittiä suojeleva.

Vanhasen vapauttaminen vuosien systemaattisesta ja selvästä lahjontaepäilyistä Keskustan saamien jatkuvien nuorisosäätiön rahojen takia on oikeuslaitosta ja luottamusta vakavasti lamaannuttava tapaus.

Kaikki nuorisosäätiön lievät tuomiot sekä puolueiden suojeleva ja palkitseva toiminta tuomittujen puolesta myös kokoomuksen tuomitun Ilkka Kanervan tapauksessa on selvä viesti kansalle että eliitti suojelee omiaan eikä laki tavoita eliittirikollisia. Finnairin johtajan saamat edut firmalta, jolle johtaja on päättämässä ison sopimuksen antamista, jätettiin tutkimatta ja tuomitsematta.

Törkeimmät valehtelijat, salailijat ja lahjojat saavat Suomessa suurimman suojan.
Tämän mafialain takia ihmiset unelmoivat ja samaistuvat eliittiin oman voimattomuutensa ja suojattomuutensa takia.

Tämä on nyt Suomen laki ja henkinen tila - Vatikaanin tyyliin.
 

   II

Paavi aateliskulttuurin edustajana ja nyt ihmisoikeusrikosten selvitysten kohteena on yksi hyvä silmienavaaja suomalaisille.
Jos EU:n syyteprosessi nyt etenee lapsien raiskaajien suojelijoiden kohdalla.
Paavin ja Vatikaanin pedofiilirikosten paljastuminen avaa Suomessa Vatikaanin ja ruotsalaisen aateliston 900 vuotisen luomaa harhaa jopa Suomessakin eliitin "koskemattomuudesta".

Olemme yhä Vatikaanin syntikulttuurin, eliitin tuomiovallan ja uhrautumisvaatimusten lumoamia.
Suomalaisten poliittinen näkökyky ja rehellisyys on surkea.
Suomalaiset nojautuvat maaorjien mentaliteetilla "luottamukseen" eliittiä kohtaan, jota kirkko on 900 vuotta vaatinut valheilla, kirkon häpeäkulttuurilla ja hirvittävällä verotuksella.

Kirkko oli Suomessa kuninkaan tärkeä nyrkki ja sielumme on yhä mustelmilla. Olemme oppineet kumartamaan ja jupisemaan kun eliitti toimii lain yläpuolella.

Kekkonen onnistui työläisten ja humanistien vallankumousta hyväksikäyttäen 1970-luvulla luoda vaatimuksen, että suomalaisten täytyy luottaa sokeasti virkamiehiin ja poliitikkoihin. Uskomaton hattutemppu mutta joka pohjautui vuosisataisiin tottumuksiin vallan koskemattomuudesta.

Oikeastaan Kekkonen vain vahvisti ja otti uudelleen käyttöön ruotsalaisten aatelisten ja Vatikaanin miesten psykoterroria "ehdottomalla auktoriteetilla".

Kekkosella oli sama sanoma kuin kirkolla.
"Minulla on helvetin avaimet - Alistukaa tai tuhoutukaa, luottakaa tai helvetti (Neuvostoliitto) syö teidät..."
Suomalaiset on opetettu uhrautumaan vaativalle aatelistolle ja porvarille "talvisodan hengessä".

Siinä suomalaisten nykyinenkin sokea ja ahdistunut "poliittisuus".
  • Suomalaiset ovat todella vaarallisella tavalla tottuneet, että on vain yksi vaihtoehto.
Eliitin vaihtoehto.


Vaikka 1970-luvulla jopa 1100 lakkokapinan kautta kansa uskalsi kapinoida ja luoda vaatimuksillaan maailmanhistorian nopeimman hyvinvointivaltion niin olemme taas taantuneet pelkäämään mykkänä ja eleettömänä eliittiä.

Kekkonen loi pyhän Suomen käsitteen, yhtenäiskulttuurin,  harkitusti mm. oikeiston hallinnoimalla koululaitoksella ja loi populistisella valtaimagollaan Suomen paavina ja valtionkirkon johtajana (juridisesti piispojen valitsijana) Suomeen demokratian perversion ja johtajakultin, vaikka vasemmisto saikin läpi hyvinvointivaltion järjestelmänä.

Nyt elämme johtajakultin karmeaa jatkokertomusta.
Perustuslakia rikotaan jatkuvasti uusliberalistisen ideologian murskaavassa sisäänajossa ja kaikelle kelpaa selitykseksi ”EU”.

EU on taas vain kulissi eliitin ikiaikaisten tavoitteiden palauttamiselle kuten Neuvostoliittokin oli.


Suomea ajetaan takaisin kohti 30-lukua.
 
Missä vaiheessa me heräämme?

Miten vakavia vammoja valtion ja ja ihmisten pahoinvoinnin täytyy saada, että ”EU”-prosessi käsitetään tuloerojen kasvattamisen projektiksi ja luokkayhteiskunnan prosessiksi - vastoin kansan tahtoa.



  III

Islannissa ja Ecuadorissa
kansa on päättänyt olla korkein valta demokratian periaatteiden mukaan.

Päämäärän asettaja poliittiselle päättämiselle ja eliitin vaihtamiselle.


  •  Ecuadorin talousihme

    kyykyttää lännen talousviisaat:
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=6866




 


Ei kommentteja: