torstaina, toukokuuta 02, 2013

Taasko se piispa Vikström muutti mieltään


    Taasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltäänTaasko se piispa Vikström muutti mieltään
 Taasko se Vikström muutti mieltään.


 
Vikkelä mies, toistuva harrastus tuo mielensä muuttaminen.

Naispappeuttakin mies alkoi kannattamaan, kun kulttuurieliittipiirit antoivat ensin isoa monoa. Mutta niin herra Vikström rakasti kulttuuripiirien huomiota ja hän teki parannuksen (ymmärtäen, että kirkon valta-asema valtionkirkkona huojuisi vakavasti, jos hyökkäykset julkisuudessa kasvaisivat). 
  Mutta V ei lainkaan puuttunut kirkon suojelemiin lahkoihin, jotka tekevät pimeyden töitä. Kunhan nekin jättävät kirkon rauhaan kuten naispappeutensa saaneet kulttuuripiirit - jättävät kirkon rauhaan ja perinteiseen valta-asemaan muutoksen suurena jarruna. 
   
   Ei siinä mitään pahaa ole olla joustava

- mutta on aivan eri asia olla joustava kuin antaa mielikuvaa joustavasta perässähiihtäjänä.
     Tajuaakohan John Vikström vieläkään, miksi hän hermostui Yleisradiolle? 
        
Kuolemahan on ns kirkon omaisuutta ja kirkon aarre, kirkon kulissien ydin, pappiskultin peruste, ihmisten suurin motivaatio kirkon rituaaleihin ja lupauksiin.
  

Vikström siis hermostui, kun toinen instituutio astui 900 vuotta alaa vallanneen kirkon aluelle, kuoleman prosessoinnin kunnianarvoisille varpaille.

Vikström on esimerkki ihmisestä, joka ehkä todella haluaisi olla humanisti mutta on niin palanut kiinni kirkon maailmankuvaan että ei ymmärrä kirkon manipuloivaa voimaa ja kulttuuriperintöä edes omissa aivoradoissaan. Vaikka Vikströmin kaltaiset kohtuurehelliset krikonmiehet  kolaroivat jatkuvasti todellisuuden kanssa ja tekevät "liberaaleja" myönnytyksiä, silti he tukevat kirkn konservtiivista ja jäykkää ydintä, kirkkoa kirkkona todellisuuden, elämän ja kuoleman yläpuolella.

Valtionkirkot vaativat uskollisuutta ihmisiltä

 - eivät tunnustuksellisuutta.

Sinun ei tarvitse uskoa kunhan suostut kastettavaksi, leimattavaksi - ja kirkon omaisuudeksi.


Pääluvuksi. Verotettavaksi. Huomaamattomaksi.  Sillä logiikallahan kirkko vesileimaa tahdottomia lapsia "pelastukseen". 
Oikeastaan sinun uskosi on kirkolle uhka. Mitään subjektiivista kirkko ei katso hyvällä - paina pääsi ja laula virsiä syntisyydestäsi.

Lahkojen on tunnustettava piispat ja oltava julkisuudessa hiljaa naispappeuden vastustamisesta (kuten vanhoillislesadiolaiset tekevät) ja kaikki on hyvin kirkon kainalossa - not.

Valtionkirkkohan ei noudata protestantismin ydinkäsityksiä "yksin uskosta" vaan tyypillisesti opettaa valtateologian ydinoppia pelastavasta kasteesta kirkon anekauppana.

Papit hoitavat "tunnustuksellisuuden" "mystisenä totuuden omistamisena", sumerilaisena valtionkirkkojen veriuhrimagiana. 

Sitä tunnustuksellisuutta ja oman uskon määrittelyä ei vaadita kapitalismin huorilta ja sotilailta - lainkaan.

Vain uskollisuutta.

Alistumista.

Ohjelmoidun toivon hyväksymistä pankkiirien ja pappien ohjaamana statusjärjestelmänä.

  Filosofi Zizek käsittelee tätä painokkaasti:

armeijassa vaaditaan rivoutta ja verenhimoa

 - ja samalla uskolisuutta polvillaan papille ja kirkolle.

Moralistisena sopeuttamisen ja ohjaamisen mekanismina ilman yksilön eettistä moraalia.


Jos kieltää kirkon ja sen käsittämättömät mantramagiat, ei voi yletä armeijassa, sillä ei osoita tarpeksi arkaaista alistumista kylmälle hierarkialle, roolitehtaalle. Fasismille.

Uskollisuuden ja alistumisen ele elitismille avaa ovet vapauttavalle rivoudelle ja tappamiselle institutionaalisessa koneistossa. Kun tunnustat instituutiot, olet vapaa eettisestä huolehtimisesta. Kirkko huolehtii sinun puolestasi. 

Kun suostut ensin siihen, että identiteettisi määritellään täysin ulkopuolisesti ja otat sen vain vastaan.

  Kun papit hoitavat puhtauden, voit nauttia saastasta.

Siksi koulukiusaajien vanhemmat ovat usein kirkkoneuvoston ja Lions-klubin jäseniä.

Tämä on valtionkirkon, Marsin ja Sumerin sota-temppelikultin ja Vatikaanin imperialistisen kirkkokulttuuirn pitkä ydin.


Kirkko omistaa kuoleman ja elämän portinvartijana ja pyövelien omantunnon pesijänä, aatelisten, eliitin  vallan pyhittäjänä.

Miksi kirkko rakastaa kidutetun profeetan roikottamista seinällä?
Se on mitä mahtavin masenne, pelote, uhka. Esikuva. Varoite.
Jeesuskaan ei pysynyt hengissä kun puhui liian rohkeita. Unohda Jeesuksen puheet, palvo hänen kuolemaansa ja muista hänen tuskansa.
Kunhan et muista vallankumoukseen kehottavia puheita.   





     Suomalaiset papit puhuivat jatkosodasta pyhänä sotana, kertoo palkittu väitöskirja. Kristuksen sotilaat olivat "ristiretkellä", mutta ajautuivat "moraaliseen rappioon" ja "polttavaan erämaahan". Suomalaispappien vanhat puheet tuovat mieleen tämän päivän jihadistit.








Alistumisen opinkappaleita eliitin palvelijoille




Ei kommentteja: